Päivittyvät hinnat

olipa mukavaa olla eilen kaupoilla juuri ennen sulkemisaikaa kun välipäivien ruuhkasta ei ollut tietoakaan. mistä tuli mieleeni, eivätkö kaupat voisi muuttaa hinnoitteluaan kellonajan mukaan? tasaisi ruuhkahuippuja, jos hinnat olisivat kautta linjan muutaman prosentin kalliimpia ruuhka-aikaan, ohjaisi massoja vähemmän ruuhkaisille ajoille.

lean bikes

Steven Johnson kertoo kirjassaan (jota en ole vielä lukenut kokonaan) "Everything bad is good for you" että itse asiassa tv-sarjojen tuijottaminen ei teekään sinua tyhmemmäksi vaan päinvastoin treenaa mm. kognitiivisia taitoja.
Tämä kävi mielessä kun katsoin eilen laatuviihdettä nimeltään "American chopper". Paul sr. vouhkasi aidossa reality-hengessä pajan siivoamisesta kun hänen poikansa yrittävät sen sijaan saada tilattua mopedia rakennettua ajoissa. Mietin että entisellä vapaapainijalla saattoi olla viisauden siemen vouhkaamisessaan. Hänen alaistensa mielestä heitä ei ole palkattu sinne pajaa siivoamaan vaan pyöriä rakentamaan, Paul sr. oli sitä mieltä että juuri pajan siivoaminen on ykkösprioriteetti. Kuulostaa leaniltä, kuulostaa toyotalta. Orange county choppers ja muut autotallipajat jenkeissä vääntää erikoisia kikkapyöriä sotkuisissa pajoissaan, mutta fakta on että volyymimarkkinoilla rulettaa hondat & co siisteillä pajoillaan. OCC:n jätkät edustavat katoavaa käsityöläisperinnettä.

Onpa mainiota viihdettä, kun pistää noin ajattelemaan.

virtuaalikaapeli

tässä on vääntöä, embedded gps-näyttö autoon. onko tämä polku, jota pitkin embedded-näytöt yleistyvät?
--
this is different, an embedded gps-display to a car. is this the killer app for embedded displays in consumer applications?

powernap

teemaan working less liittyen, ohessa esimerkki sivusta, jolle voisi piipahtaa työkiireiden lomassa relaamaan hetkeksi. ei aivan ultimate-esimerkki, mutta en löytänyt parempaakaan. vielä parempi vaihtoehto olisi vr-kuva jostain itselle tutusta ja tärkeästä paikasta, vaikka kesämökiltä tai lapsuudenkodin pihasta tuttuine äänineen. tällainen powernap-tyylinen lepohetki lataisi ihmeesti akkuja kesken työkiireiden.

http://www.earthwaves.com/olympic.html

etäsilmät

enkö vielä ehtinyt kirjoittaa tästä? harrypottereissa on kuvailtu etäkorvat, innovatiivisten weasleyn veljesten tekosia. niitä mukaellen, miten olis etäsilmät? tulee tilanteita, jolloin olisi mukava nähdä, paljonko porukkaa on ostarilla, mitä tuote maksaa toisessa kaupassa, onko kulman takana parkkipaikkaa..

tällöin voisivat astua avuksi henkilöt, jotka jo sattuvat olemaan paikan päällä kännykameroineen.
tarvittaisiin mobiilisovellutus, josta voisi tilata nettikuvan haluamastaan paikasta, livenä. kysymyksenä on tietysti maksupuoli...ehkä joku tekisi tuon palveluksena samaan tyyliin kuin kadulla tai keskustelupalstalla kysytään neuvoa. joku ehkä tarvisi enemmän krediittejä.

Ideaali kilpailija

onpa kulunut aikaa - vuoden loppu on kiireistä aikaa, ehkä liiankin.

mutta asiaan..Paul Sloane lanseeraa uudessa kirjassaan hauskan ajatusleikin, ehkä kehittävänkin. Pitäisi kuvitella ideaali kilpailija, joka olisi kykenevä työntämään firmasi ja sen tuotteet pois markkinoilta. Samalla tulet huomaamattasi kuvailleeksi omien tuotteisesi ja toimintasi heikkoudet, kuin vahingoissa.

schelling

käytännön esimerkki schellingin pisteestä, eli pakkoko sinne kauppakeskukseen oli ängetä klo 13 lauantaina ja kirota että kaikki espoolaiset, jotka olivat kanssa karauttaneet sinne tila-autoillaan. kunnes tajusin, että ne kaikki olivat ajautuneet sinne samalla tavoin kuin itsekin, arjen toimien lomassa. harva sinne varmaan ehdoin tahdoin haluaa, kiertelemään parkkitaloon vartiksi etsimään sitä viimeistä vapaana olevaa parkkipaikkaa.

nuoressa vara parempi?

tuli kuunneltua j ollilan esitys elkomissa keskiviikkona. ei mitään hiuksianostattavaa, mutta yksi asia jäi mieleen, mitä en ehkä ennen ole kuullut mainittavan. JO kertoi firman keski-iän olleen joskus 80-lukujen taitteessa 28v, minkä takia osittain kai nokian myyntimiehiä kutsuttiinkiin nimellä "nokia boys". nykyisin keski-ikä on kuulemma 34, mistä kilpailijat ovat kuulemma erittäin huolissaan (heillä ilmeisesti on hieman yläpainoitteisempi ikäpyramidi).

miksi tälle asialle laitettiin painoa? on se uusien ihmisten mukanaan tuoma uudistuminen? Ollila mainitsi, että nuoret eivät näe riskejä samalla tavalla kuin vanhemmat ja lähtevät yrittämään mahdottomiakin asioita.

erppi 2

ehkä tää menee jo liian pitkälle, mutta kävi mielessä, kun olin hukannut tunnin yrittäen säästää muutaman euron ruuvipussin hinnassa. liittyen tavallaan taannoiseen ajatukseen erpistä.
jos osaisi laittaa hinnan omalle ajalleen, voisi tämmöisissä tilanteissä arvioida maksaako vaivaa lähteä seikkailemaan alennuksen perässä. kuulostaa ehkä insinöörimäiseltä ja kontrollifiikiltä. mutta monet tekevät tätä jo työssään, koska siellä on yksinkertaisempaa määrittää oman työajan hinta. tosin ei välttämättä ollenkaan helppoa ole laskea, mitäuhrattu työtunti tuottaa joskus kymmenen vuoden päästä.

chemical warfare - take 2

kesäkuulla pohditutti kemiallisen sodankäynnin pehmeämmät muodot. oceans 13 -leffassa näkyy olevan tästä hyvä esimerkki.

work less (and be more effective)

vasta äsken mietitytti tietotyön uudet muodot ja niiden tehostaminen. melkein välittömästi tuli vastaan mainio pätkä aiheeseen liittyen

http://www.superfactory.com/articles/Markovitz_0807_too_much_time.htm

vanhaa karikko-vedenpinta-ajattelua lainaten (analogiat rules) kirjoittaja ehdottaa lukijoita vähentämään työhön käytössä olevaa aikaa jotta työn tehottomuus tulisi ilmi. samasta syystä ennen deadlinea tehdään (ehkä) tehokkaammiin töitä kun ei ole aikaa säätämiseen. ei huono.
--
it was just recently i was occupied with the new forms of knowledge work and efficiency of those. soon i found also a nice article related to this subject:

http://www.superfactory.com/articles/Markovitz_0807_too_much_time.htm

applying the old lowering-the-water-level-idea (analogies rule) the writer proposes that people should cut down their working hours so that inefficiency in work would be revealed. maybe it is the same reason why (perhaps) we work more efficiently when a deadline is pressing on.

bradley - the vehicle

muistettavaa: osta leffa "pentagon wars", joka liittyy löyhästi pentagonin varoin kehitettyyn bradley-miehistönkuljetusvaunuun. leffassa hauska kuvaus tuotekehitysprosessista, jossa vaatimukset muuttuvat lennossa ja tekevät tyhjiksi aiemmat tavoitteet. opettavaista tarinaa ja jokapäiväsitä elämää tuotekehittelijöillle.

mielenrauhaa kaupan

hammaslääkärissä annettiin (uv)-valohoitoa hampaalleni. oikeastaan olin tyytyväinen koska olin pelännyt paljon tuskaisempaa istuntoa. oleellisesti siis ostin itselleni mielenrauhaa. tälle voisi olla laajemmatkin markkinat.
samalla tavalla ostan mielenrauhaa ostaessani mikrobitin, jossa on digiboksien vertailu josta sitten valitsen parhaimman. siirrän päätöksenteon lehden "asiantuntijoille".

ikivanha sanonta kuuluu suunnilleen niin, ettet voi epäonnistua jos ostat IBM:ää. eli myös b2b kaupoissa pätee siis (ja ehkä jopa suuremmassa määrin kuin kuluttajakaupassa) sama lainalaisuus.

asiallinen kysymys

lehdessä oli pari viikkoa sitten (olikohan KL) pakina, jossa kysyttiin, miksi ihmisen täytyy kauppaan mennessään raahata mukanaan toista tonnia rautaa? asiallinen kysymys.

cpa

eli continuous partial attention, kymmenisen vuotta vanha käsite, linda stonen käsialaa. eli infotulvassa jaetaan huomiota moneen eri tarkoitukseen. esim. rss-syötteiden silmäily samalla kun tekee töitä. stone korostaa webbisivuillaan, miten perinteisen ajanhallinnan sijaan tulee kriittiseksi osata tarvittaessa antaa jollekin asialle kaikki huomio ilman häiriöitä.
kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, aika on tietotyöläisen arvokas luonnonvara, jota pitää varjella. priorisointia. ajanhallinta ja tehostaminen ei ole vain minuuttien kellottamista ja aikabudjetteja. luovuutta tukeva näkökulma aikatauluihin, oman itsensä tunteminen ja havaitseminen, koska asiat sujuu ja etenee ja koska ei.

news collaboration - hearsay

mulla on blogin inboxissa(40 itemiä) maannut jonkin aikaa aie kirjoittaa jotain uudenlaisesta tavasta uutisoida asioita. tänään oli palstoilla juttua google newsistä, joka triggasi kirjoittamaan. G on lanseerannut news-palveluunsa uutistarinoiden asionomaisille mahdollisuuden kommentoida käsiteltyjä asioita.

oma pohteeni oli vähän eri linjoilla: monesti kun lukee lehdistä asioista joista kuvittelee jotain tietävänsä, huomaa kuinka varovasti ja varman päälle toimittajat asioista kirjoittavat(toisinaan taasen sitten reilusti asian vierestä). juttuja rikastaisi suunnattomasti jos toimittajilla olisi käytössään laaja (internetin laajuinen) avustajienjoukko, joka oikolukisi ja täydentäisi juttuja tarpeen vaatiessa ja tarjoaisi nippelitiedon palasia ja viimehetken tietoja. tällöin jutut myös palvelisivat eritasoisia lukijoita paremmin ja olisivat tapahtumien tasalla. jokaiselle jotakin, wikipedian tyyliin. uutisryhmissä tietysti uusia asioita käsitellään laajasti, mutta ne ovat liian rönsyileviä, jotta niitä jaksaisi montaa seurata. tarvitaan toimittaja editoriksi.

ollila oli esittänyt mielipiteen arvostetun brändin tuomasta luotettavuudesta mediamaailmasta, vrt murdoch ja WSN. kun katsoon wikipediaa, tuntuu että luotettavuuden tilalle on astunut ajanmukaisuus ja saavutettavuus.

lillukanvarret

frederick taylor pyrki aikoinaan tehostamaan suorittavaa työtä jakamalla työsuorituksen pieniin osiin. ja onnistuikin siinä. onko nyt yleistyneessä (luovassa) tietotyössä tavoite päinvastainen, koska pieneksi silpuksi menevä tieto tukkii kaikki ajatukset ja halvaannuttaa luovuuden kun systeemeiden kokonaiskuva häviää näkyvistä..?
nyt projekteja hallitaan jakamalla ne pieniin osasuorituksiin, jotka vielä parhaassa tapauksessa hajautetaan mahdollisimman monelle eri suorittajalle, koska " jokainen on oman alansa paras asiantuntija". osaaminen on mennyt niin spesifiksi, ettei yksi ihminen voi hallita montaa alaa.

tekeekö spesifi lähetymistapa meistä tyhmiä luomaan uutta? poraudumme yhä kasvavalla tehokkuudella syvemmälle yksityiskohtiin ja systeemien monimutkaisuus kasvaa, mutta harvalla on näkemystä astua ulos kuviosta ja todeta, että nyt aloitetaan alusta uudella tavalla. mieleen tulee väkisinkin Cube-elokuva, jossa juuri tällä virkamies-asenteella oli vahingossa päässyt syntymään paholaismainen labyrintti, vaikkei kukaan sitä oikeasti ollut tilannut tai suunnitellut, mutta kukaan ei nähnyt kokonaisuuta.

Taannoin muuttolaatikoita pakatessani ja raahatessani huomasin, kuinka helppoa on tehostaa omaa tekemistään ja saada aikaan tehokkaita rutiineja työn suorittamiseen. miksi näin ei tunnu olevan tietotyön suhteen?

jotain havaintoja tietotyön tehostamisesta (näitä pitäis kartoittaa lisää)
-ajankäytön sirpaloitumisen estäminen
-omien työtapojen kartoittaminen, missä mielentilassa/paikassa on tehokkaimmillaan/luovimmillaan
-tekemisestä oppiminen, projektin purku jälkeenpäin, lessons learned
-oman ajan (joka on tiedon ohella tärkein luonnonvara) suojeleminen mustasukkaisesti
-uusien ärsykkeiden tarjoaminen itselle
-työpaikoilla jatkuva uuden osaamisen/kokemusten virta uusien ihmisten/työpaikan vaihtojen kautta
-pysytään oppimiskäyrän jyrkällä osalla, ei päästetä tilannetta tasaantumaan
-lainaaminen rules, kaikkea ei tarvi keksiä itse!

Taylorin tapauksessa idea oli jakaa työ niin pieniin osiin, että ne voitiin opettaa aivan tavalliselle tallaajalle. työt jotka aikaisemmin olivat olleet vain ammattitaitoisten mestareiden tehtävissä, voitiin hajoittaa osiin ja tehdä vähemmän osaavalla porukalla. tämä mahdollsiti myös monimutkaisemmat systeemit.
nykyään tietotyö (suunnittelu ym) jaetaan toki osiin, mutta nämä osaset jäävät silti alan erikoisasiantuntijoiden tehtäviksi. eli tietotyön standardointi ei ole vielä edennyt sille asteelle, että töitä voisi jakaa kelle tahansa. mutta koko ajan mennään siihen suuntaan. esim. elektroniikassa modulaarisuus ja standardointi etenee, suunnittelutyö helpottuu ja automatisoituu.

lilleri lalleri

jenkkien valtionvarainministeri paulson ennakoi usa:n kassakriisiä syksyllä jos ei lainata lisää valuuttaa. entisten tuhansien miljaardien päälle. samaan aikaan jenkkihallitus virittelee pakotteita kiinalle, joka taitaa olla suurin usa:n hurlumhei-menon rahoittaja.

emmanuel todd kirjoitti mainion kirjan "after the empire.." jossa hän, NL:n romahduksen ennustamisen antamalla auktoriteetilla näkee usa:n menossa samoja merkkejä. hänen mukaansa imperiumin romahdusta edeltää aina viimeinen voimannäyttö, sotilaallinen tms., kuolonkorahdus, jenkit täyttää ton mittarin ainakin mainiosti.

nostradamus 07/07

jossain suositeltiin kirjoittamaan itselle kirje vuoden päähän, ei huono idea. sovellan tätä niin, että kirjoitan ylös muutaman asian, joita voi sitten tarkastella vaikka ensi kesänä (tiettyä etunojaa ennusteissa on ettei mene tylsäksi). mielenkiintoista nähdä, osuuko aikahorisontti/aiheet sinnepäinkään. yleisesti kaiketi lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.

kännyn käyttöliittymät
NYT: ekat g-anturit olleet ehkä vuoden pari kännyissä, nyt julkaistiin wii josta tuli suosittu. alkeellisia liikeohjauksia olemassa jo nykypuhelimissa.
VUODEN PÄÄSTÄ:kameroiden ja gps:n jälkeen seuraava "juttu" saattaa olla liikeanturit. tyyliin wii, eli havaitaan tiettyjä liikeratoja. tietyntyyppinen ravistus aiheuttaa tietyn toiminnon puhelimessa. ei nyt vielä vuoden päästä ole yleistynyt, mutta demoja on. tähän liittyy haptiset käyttöliittymät eli puhelin antaa sinulle infoa esim. värinällä (siis muutakin infoa kuin että puhelin soi).
5 VUODEN PÄÄSTÄ: projektorit, myvu, puheohjaus

gps puhelimissa
NYT: juuri nyt kesälomilla lyömässä läpi, tavallinen sukankuluttaja ostaa N95:n ja oikeasti käyttääkin sitä. ei nyt ihan mökin mummo vielä.
VUODEN PÄÄSTÄ: sovellukset yleistyvät joissa ihmiset kertovat kaikille/ystävilleen sijaintinsa online. vuoden päästä edelläkävijät ja erityisryhmät(lapset, koirat, vanhukset) käyttävät näitä
5 VUODEN PÄÄSTÄ: arkipäivää. käyttöliittymät myös tasolla, että kartta-apurin neuvoja voi kuunnella jatkuvasti ilman mitään vaikeutta. kartat sofistikoituneempia, oikeastaan paikkatietojärjestelmiä, joita päivitetään tuntien/päivien tasolla.

tv:n katselu
NYT: toistaiseksi kaikki on niinkuin ennenkin, paitsi digitv on tuonut lisää kanavia ja ihmiset ovat olleet pakotetuja ottamaan urheilun takia maksukanavia. tallentavat digiboksit ovat yleistyneet, mutta läpilyönti odottaa vielä joulua. ip-tv:stä ekoja pilotteja samoin kuin mobiilitv:stä.
VUODEN PÄÄSTÄ: tallentavat digiboksit ovat lyöneet läpi, osuus kymmeniä prosentteja talouksista. ovat muuttamassa tv:n katselutapaa, kuten tivo jenkeissä. katselu on on-demand, ei prime-timeen sidottua. tästä ei ole pitkä matka siihen että ostetaan (netin?) kautta leffoja.
mobiilitv ei ole lyönyt läpi, katselijat siis vielä marginaaleissa ja käyttö hankalaa/vaatii katselutottumusten muuttamista (esim. bussimatkojen aikana/muuten odotellessa)
on-demand katselua tukee myös podcastit ja utube. niissä iso vallankumous on ruohonjuuritason tuotanto, joka synkkaa tv:n reality-tv-suosion kanssa, utubessa on samaa piraatti-voyerismi-sosiaaliporno-osastoa.
podcastit tukevat kanssa katselutottumusten muuttumista liikkuvamapaan suuntaan.
5 VUODEN PÄÄSTÄ: sijaisminä ja 1st person-leffat reaaliajassa

virtuaalimaailmat
NYT: secondlifella, world of warcraftilla käyttäjien määrä lasketaan jo miljoonissa.
VUODEN PÄÄSTÄ: avattaret G earthissä, eli gps-avusteisesti henkilöiden oikeat sijainnit livenä GE:ssä
5 VUODEN PÄÄSTÄ: virtuaalimaailma päivittyy reaalimaailman muutoksiin miltei reaaliajassa.

"laajakaista"
NYT:1-10Mbit/s, enimmäkseen kuparia pitkin. mobiililaajakaista emerging.
VUODEN PÄÄSTÄ: >10Mbit, optinen kuitu kuviossa mukana. 3G-puhelimien pakkosyöttö alkaa kantaa hedelmää, oikeita applikaatioita ilmestynyt.
5 VUODEN PÄÄSTÄ: langaton tiedonsiirto ohittanut langallisen normaalissa surffaamisessa.



videolasit
NYT: myvun laseja on ollut saatavilla ipodiin toista vuotta, nyt julkistetaan universal-malli. kuluttaja-käyttö erittäin marginaaleissa. ammattikäytöstä ainakin demoja saatavilla.
VUODEN PÄÄSTÄ: hypetys (ei-alan)lehdissä alkanut
5 VUODEN PÄÄSTÄ: lasien julkinen käyttö valtavirtaa,lasien ulkonäkö luonnollisesti myös kohentunut.

-------
on joskus käynyt mielessä, että politiikan ja talouden "asiantuntijoille" kuten myös meteorologeille vois tehdä hyvää, että heidän ennustuksiaan ja lupauksiaan talletettaisiin ja rutiininomaisesti verrattaisiin tulevaisuudessa toteumiin. teknistä estettä ei ole, kyse on vain tahdosta ja vaivannäöstä.

muffliato!

tuli luettua uusin harrypotter. vaikka kuinka ovat nuortenkirjoja, on niissä aikuisellekin(?) paljon päänvaivaa, positiivisessa mielessä. varsinkin tuntui, että tästä viimeisestä opuksesta versoi vaikka mitä ajatuksia.
kuten muffliato-loitsu; joka täyttää sivullisten korvat mitäänsanomattomalla surinalla, jotta asianomaiset voivat rauhassa keskustella luottamuksellisia asioita. olen kaipaillut tällaista toimintoa matkapuhelimiin, jotta toisaalta julkisella paikalla voisi puhua rauhassa ja toisaalta muita häiritsemättä.

toinen mielenkiintoinen idea oli hermionen laukku, pienen käsilaukun kokoinen, mutta jonka sisään mahtui taulu, teltta ja paljon muuta kaikkea. tosielämässä fysiikan lait estävät tuon toteuttamisen esineillä, mutta aineettomille asioille tuo toimii jo aika hyvin. ipodiin tai matkapuhelimeen saa mahdutettua käsittämättömiä määriä kuvia, dokumentteja, informaatiota.

täytyy jatkaa tätä listaa toiste.

unhola

guardianissa (pitäisköhän sitä alkaa lukea?) oli tarinaa muistikatkoksista (?), "memory lapse".

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/story/0,,2138335,00.html

tämäpä lohdullinen uutinen, olenkin jo pelännyt nuoruusiän dementiaa, nudea:)
kyllä tää taas peräänkuuluttaa uusia tehokkaita tapoja jäsentää kokoajan monimutkaistuvaa todellisuutta, ja lisääntyviä detaljeja. kun esim törmää henkilöön joka etäisesti näyttää tutulta, mutta ei saa nimeä kaivettua muistista, olisi mukavaa saada huomaamattomasti pieni tietopaketti, nimi, missä nähty viimeksi ja missä asioissa(ja mitä silloin tuli luvattua).

kärsimättömyyttä

kaubalehdessä a.mustonen kirjoitteli tänään perloksen uusista tuulista. ottavat käyttöön toyotan lanseeraamaan tuotantomallin, lean-tuotantoa. mustonen epäilee ja sanoo seuraavien kvartaalien näyttävän totuuden. niinpä. TPS:n lanseeraaminen aiheuttaa aluksi varmasti tuskaa eikä varmasti näy viimeisellä rivillä ainakaan positiivisena. ei se mikään hokkuspokkusjuttu ole vaan pitkäjännitteistä kehittämistä, johon ei ole pakko mennä, se on valinta, jonka firma tekee. kaikkien ei tarvi sitä tehdä, eikä kannata. varaston kokoja ei tarvi laskea kipurajalle, jos ei volyymit ole suuret ja hintakilpailu raakaa. laadullehan se tekisi aina hyvää, mutta kun se ei tule ilmaiseksi.

rush

FST:ltä loppui juuri erikoinen dokumentti pohjoismaisesta kännykkäihmeestä. koko jutussa ei taidetta sanallakaan mainita nokiaa. myöskin siinä todettiin, että pohjola on menettänyt erikoisasemansa kännykkäteoolisuuden tiennäyttäjänä. aha. tarinaan sisältyi tyypilline insinööri-sankaritarina, kun gsm-standardeista taisteltiin eurooppalaisten toimijoiden kesken '86-87. kuinka viimeiset työt tehtiin yötä myöten ja autossa matkalla kokoukseen.
miksi se aina pitää olla näin? eikö mitään koskaan saada ajoissa? ja aina on näitä tarinoita uhrautumisesta ja venymisestä?

älä poraa

porakoneen voit ostaa kympillä. kun se hajoaa, et valita vaan ostat kaupasta uuden. ei sitä takuukuittia enää mistään löydä, ja toisaalta, paketti ruuveja maksaa enemmän kuin itse pora. erikoista.
samaan aikaan black&dekker&co lisäilevät lcd-näyttöjä poriinsa (?!) yrittäen säilyttää asemansa, vaikka markkinat ovat menneet kohti kertakäyttöinstrumentteja harrastelijoille. incumbentit menevät high-endiin eivätkä nät/pysty vastaamaan markkinoiden huutoon.
sivuraide: jos porakoneet menevät kertakäyttöiseksi(en sano, etteivätkö ne kestäisi, mutta ihmiset ostavat niitä kertakäyttöä varten, ei kannata lainata kun maksaa kympin). ...niin miksei muutkin? kuinka kauan menee, että vaatteet alkavat olla kertakäyttöisiä? puhtaan veden kustannus ja pesuaineet jätevesissä, laskevat tuotantokustannukset, miksi pestä sukkia? pakasta vaan uudet. kuulen jo viherpeippojen viserryksen, rääkäisyn suorastaan.
mutta jos oikeesti lasketaan puhtaan veden ja sähkön tuottamisen kustannus (jossain muualla kuin vesirikkaassa suomessa), ja verrataan sitä sukkien tuottamiseen. mitenkähän menee energiabudjetit?
sitäpaitsi, monet hm:n vaatteista eivät kestä montaa pesua, ja zara luo uudenlaista muotikulttuuria, joka on vielä nopeatempoisempaa kuin vanha vuodenaikoihin sidottu.

kepsi

oli taas taru valkeapää (navicore) ajo-oppaana kun etsittiin jotain kauppaa helsingin syrjäkyliltä. ja hyvin toimi. tänään oli digitodayssa että joka kymmenes autoilija suunnistaa satelliitin avulla. eli ollaan s-käyrällä siinä vaiheessa, että osuus alkaa kasvaa voimakkaasti, hitaat alkumetrit ovat takana ja tekniikka alkaa nivoutua arkipäivän kudokseen.

Falsification

mitä tarkemmin systeemi tai ajatusrakennelma on määritelty, sitä helpompi se on falsifioida tai kumota. Kuhnin kirjassa tieteellisen vallankumouksen rakenne oli tästä juttua. tieteellisen teorian tarkentuessa se tulee koko ajan alttimmaksi vastaväitteille, koska tarkentuva määritelmä luo vastanäyttömahdollisuuksia. epänääräisesti määriteltyä teoriaa on vaikea kumota, koska se ei perustu tiukkoihin määritelmiin.

päteekö sama periaate teknisiin systeemeihin? windows, tietokoneet, lentokoneet, sahaavatko monimutkaistuvat tekniset systeemit omaa nilkkaansa? tottakai jo silkka monimutkaisuus aiheuttaa ongelmia ja luo virhemahdollisuuksia. mutta toisaalta aina vain spesifisimmiksi tulevat systeemit alkavat rajata tiettyjä sovelluksia ulos, koska kaikkea ei voi saada.

telepatiaa

uusimmassa wired lehdessä (15.7.?) oli juttua twitteristä, josta en tietenkään tiedä mitään koska olen liian vanha. mutta siinä sanottiin hauskasti, että twitteriin postatut lyhyet tilannetta kuvaavat viestit luovat ystävien välille ikäänkuin telepaattisen yhteyden, on tietoinen toisen paikasta ja tekemisistä ja mielialasta. vähän samaa voi ihmetellä itsestään lukiessa vanhoja blogipostauksia, mikähän mua tuohonkin aikaan riipi, kun tekstit on yhtä tilitystä, vois piirtää niistä jonkun mood-o-grammin, mielialakuvaajan. joskus tallensin huvikseni työporukan kahvipöytäkeskusteluiden aiheita. niistä huomasi, kuinka keskitalvella porukka väsyi ja puheenaiheet kääntyivät synkemmiksi.

erppi

digitoday.fi:ssä antero sarén kirjaili "kuluttaja-erpistä"
http://digitoday.fi/page.php?page_id=15&news_id=200717265

joka huolehtisi arjen tylsistä formaliteeteista, laskuista, tositteista, byrokratiasta. ei huono. one's own personal secretary. joka tietäis menosi, ja jonka voisi laittaa asialle, vaikka sopimaan hammaslääkäriaika tai selvittämään lähin vesiposti tai terveysasema.
täähän on normaali kehityssuunta, pyritään eroon tylsistä rutiinihommista.
jossain se onnistuu, juusto ja leivät ovat nykyään valmiiksi viipaloituja,
yhteenlaskun hoitaa koneet, perunat kasvattaa joku muu. mutta pullot ja roskat joutuu itse kierrättämään ja lajittelemaan, dokumentit kirjoittamaan itse puhtaaksi wordillä.

eli joistain hommista pääsee eroon, toisia tulee tilalle. webin myötä tiedonhaku helpottuu, mutta toisaalta sitten ihmiset vääntää vapaaehtoisesti kaikenmaailman wikipedioita.

etäisesti tähän liittyen kirjassa (jonka nimeä en jaksa muistaa, utterback?) oli esimerkki ameriikan viljanviljelystä, miten se on tehostunut vuosisatojen kuluessa. luvut oli joltain ajalta, että sato oli kolminkertaistunut, mutta sadon tuottamiseen tarvittu energia (lannoitteet, polttoaineet ym) oli kymmenkertaistunut. mikä on se hinta joka tehokkaammasta keskitetymmästä toiminnasta joudutaan maksamaan, hyötysuhde huononee.

----

life - the document

tungin juuri 8000 digikuvaa picasaan, että saisi niihin jotain rotia. noi oli monen vuoden ajalta, mutta mitäpä jos... ottaisit jokaisesta päivästä satoja kuvia tai mikä vielä parempi, nauhoittaisit elämääsi videolle jollain vaatteisiin ripustetulla kameralla.'

Mitä semmoisella informaatiolla tekisi?

-voisi etsiä kadonneet avaimet
-muistaa näkemänsä tunemttoman ihmisen kasvot (jotka myöhemmin paljastuivat laukkuvarkaaksi)
-päiväkirja/muistelu/dokumentointi
-kokemusten myynti ulkopuolisille tahoille, persoonan lainaaminen, reality-tv, voyerismi
-kontaktitietokannan ylläpitäminen, tapaamiesi henkilöiden tiedot (ja kasvokuva), yhteydet, paikat joissa olet heitä tavannut,
-kuvamateriaalin jakaminen muiden käyttöön, säätietoja, turvallisuutta, turismia varten
-joku voi tarvita "kaukosilmiä" johonkin tiettyyn poaikkaan tiettynä hetkenä, voisi maksaa paypalilla henkilölle, joka sattuu mutenkin jo olemaan kulmilla. uutislehti 100 jo tavallaan maksaa tästä kännykuvien muodossa.

naver.com

jostain luin että google on tod pieni tekijä e-korean hakukonemarkkinoilla. niitä hallitsevat kotimaiset tekijät etunenässä naver.com, 70% osuudella. kys palvelu perustuu vapaaehtoisten auttamishaluun, kun nämä vastaavat avuntarvitsijoiden kysymyksiin. not too shabby.

----

south korean search engine business is dominated by domestic applications like naver.com, which are based on voluntieers answering question people have.

spoken

ytv on julkaissut palvelun, josta voi saada pysäkkiaikataulut puhuttuna. ensi alkuun kuulostaa hyvältä. testisoitto. aikaa kului 4min ja maksoi noin 0,4€+pvm. oikea aikataulu sieltä tuli, mutta ääntämisen kanssa saa olla aika tarkkana ja tämä puhelu kuitenkin tehtiin hiljaisissa kotioloissa, ei esim taksijonossa klo 03.
en oo ihan varma tämän käyttökelpoisuudesta mobiilinettiin verrattuna.

tekijänoikeuksista

disclaimer: juhannus on alkanut..

en ole suuri teoston fani, vaikkakin toki tunnustan artistien oikeuden reiluun korvaukseen hengentuotteidensa käytöstä. tuumin, toimisiko rinnalla tai korvaavana systeemi, jossa musiikinkuuntelijat lahjoittaisivat fyrkkaa suoraan taiteilijoille ilman välikäsiä. tällöin ei korvausta myöskään tarvisi kohdistaa suoraan tietyn biisin kuunteluun/tai levyn omistamiseen. jos musan voisi imuttaa verkosta ja maksaa omantunnon mukaan? mitä, eikö toimisi? itse olisin ainakin valmis maksamaan luokkaa 50-100e vuodessa artisteille kuten dave, joka paraikaa soi sterkoissa. ihan vaan siitä, että hän tehnyt semmoista musaa kuin 'pieni hento ote'.

window to the metaverse

aa, nyt vasta tajusin mitä ideaa noksun esittelemissä augment reality jutuissa kännyn näytöllä. niissä ei ole immersiota keinotodllisuuteen, vaan keinotodelisuuteen ainoastaan 'kurkistetaan' ikkunan/peilin kautta. näppärää.

--

it took me this long to figure out the clue in the nokias mobile augmented reality concept. it doesn't matter even if you don't get immersed to the virtual world. the tiny screen of the mobile phone works as a window through which you peek to the other world. cute.

'chemical' warfare

firmat kuten scentair luovat uutta designaamalla haju/tuoksumaailmoja esim. kauppoihin. myynninedistämistä. aivan uskottavaa, ostin taannoin laadukkaan suomalaisen puukon, jonka pakkaus tuoksui voimakkaasti tervalta, se vaikutti kyllä ostopäätökseen, niin omituista kuin se onkin.
toisaalta, naturessa julkaistiin jo joitakin vuosia sitten juttu, että naiset valitsisivat partnerinsa osittain myös hajun perusteella, nimittäin hajun jonka yhdistävät omaan isäänsä. ilmiöllä on kai jotensakin geneettinen tausta.
tästä ei voi päätellä muuta kuin, että axe-mainokset ovat pientä verrattuna siihen kemialliseen sotaan jota tullaan käymään yökerhoissa ja muuallakin tulevaisuudessa. oikeasti räätälöityjä tuoksuja joka tarkoitukseen.
-----

portable screen

kuten firman (www.myvu.com) kotisivuilla sanotaan, 'sweetest oxymoron - portable big-screen'. nyt kyseisten lasien universal (ei ipod-spesific) -version julkaisusta alkaa tihkua lupauksia, jokohan kohta.. niitähän onkin tullut odotettua jo varmaan toista vuotta. mikä siinä on että tämmöisten asioiden läpilyönti kestää? onko kyseinen tuote susi? ei ainakaan harvojen saatavilla olevien arvosteluiden tai käyttäjäkokemusten perusteella. onko todella niin, että ensin kauppojen ja median täytyy kehittää asiasta hirveä hype ennekuin jengi on pakotettu ostamaan niitä.

----

short-term memory

wikipedian mukaan ihminen voi säilytttää lyhytkestoisessa muistissaan 4-7 asiaa/sanaa 20s ajan. otetaan keskimääräinen keskustelu/väittely henkilön kanssa, toinen puhuu pitkiä aikoja putkeen ja sulle tulee mieleen asioita, joita puskurin toisesta päästä unohdat ennenkuin ehdit/saat mahdollisuuden pukea sanoiksi. tässä olisi tehostamisen paikka. pitäisi olla wintoosan tyyliin clipboard/leikepöytä johon voisi heittää ajatuksia odottamaan. harrypotterissa dumbledorella taisi olla 'ajatusseula' joka ajoi samaa asiaa.
tämä mahdollistaisi paljon monimutkaisemmat ajatusrakennelmat ja analogiat.
---
according to wikipedia, a person can store 4-7 things/words in his short-term memory for 20 seconds. take a normal conversation/argument with a person, who talks a long time and you get new ideas and at the same time, you forget older ideas which you haven't had the chance to say outloud. there is an opportunity to make things more productive here. there should be a windows-like clipboard where you could store these ideas until needed. in harrypotter dumbledore had this pensieve, which acted as such.

this would enable analogies much further apart.

skaaloista

joskus ihmetyttää kaverit, jotka yrittää puhua itsensä maksamasta parin euron bussilippua, vaikka päällä on satojen eurojen vaatteet. tai miljoonia tienaavat dirikat, jotka salakuljettelee pukuja maasta toiseen. no kysymys on tietysti valinnoista ja priorisoinnista, mihin rahansa käyttää.

--
sometimes I wonder how is it possible that a guy tries to talk himself out of paying a 2 euro bus ticket while wearing clothes worth of several hundred euros. or a ceo who smuggles suits from one country to another while receiving hefty salaries. of course, it's a question of choices and priorities.

instant payback

olisko mahdollista, että jengi vois anonyymisti palkita kanssaihmisiään jotka tekevät jotain pyyteetöntä yhteiseksi hyväksi? esim. joku siivoaa roskia kadulta roskikseen tai nostaa naulaisen laudan pois ajoradalta. jos tässä tapauksen todistajat voisivat jotenkin kohdentaa pienen euron tai parin lahjoituksen kyseisen enkilön tilille, paypal-tyyliin.
siinä olis hyväntekeväisyyttä mun makuun. hyvä työ palkittaisiin.

what a waste

suuruusluokkia, jos 1milj ihmistä odottaa päivittäin 10 min bussia, menetetään tässä 10000 ihmisen työpanos vuodessa. eihän sitä aikaa olisi pakko valjastaa kansantuotteen kasvattamiseen mutta oisi sen fiksummin käyttää kuin seistä autojen pakokaasuissa eteensä tuijottaen.
--
talking about scales. if 1 million people spend 10 minutes every day waiting for the bus, it means we /the society loses the work effort of 10000 people per year. i don't mean that we should harness all that time to enhance the GDP but still we could use it more usefully than staring ahead in exhaust fumes.

know thyself

omien työtapojen kartoittaminen ja niistä oppiminen on tärkeintä työtä mitä henkilö voi tehdä nykyisessä tietoteollisuudessa(IMHO). pitää huomata mikä pitää oman koneiston käynnissä ja luomisvoimaisena. taylor tehosti aikoinaan suorittavaa työtä jakamalla sen pieniin osakokonaisuuksiin. en tiedä toimiiko sama tieto/luovassa työssä, mutta jotain on yritettävä. taylorilainen osakokonaisuuksiin jakaminen ehkä sotii ajattelutyössä tärkeää kokonaiskuvan saamista vastaan, vai sotiiko? kokonaiskuva, kompromissit ja linkit pitäisi tarjota asianomaiselle ymmärrettävässä muodossa siten, että hän pystyisi hallitsemaan aina vain monimutkaistuvia systeemejä. vai onko juju rajapintojen luomisessa siten, että jokainen hoitaa oman tonttinsa. ollaanko nyt tietotyössä samassa vaiheessa kuin käsityöläiset olivat ennen tayloria. jokainen on kehittänyt omat kikkansa ja saltieteensä, joilla homma saadaan hoidettua, mutta ei ole mitään yleisesti tiedossa olevaa koodistoa, jota noudattamalla mistä tahansa porukasta saataisiin puristettua maksimisuorituskyky luovassa työssä. ei ole yhteistä paradigmaa, jolla työn tehokkuus saataisiin uudelle tasolle.

ivory tower

monissa firmoista löytynee jokin tutkimusosaston tapainen. ne propellipäät, jotka syöttävät vallankumouksellisia ideoita ja tuotteita tuotekehitysputkeen.

tästähän on kirjoiteltu ja pohdiskeltu paljon, millä tutkija-tyyppien ideat saisi maadoitettua johonkin toteuttamiskelpoiseen ja hyödylliseen. tai millä saisi muun organisaation hyväksymään ne. tyypillinen esimerkki on on parc-tutkimuskeskus, joka kyllä loi yhtä sun toista hyödyllistä, mutta emoyhtiö ei näistä päässyt hyötymään syystä se ja se.

on jännä miten erilaisia ihmisiä on näissä eri yksiköissä, tutkimuksessa, r&d:ssä ja tuotannossa. tuotannon tyypit ovat konservatiivisia pilkunviilaajia, jotka eivät pidä mistään uudesta tai muutoksista (sallinette pienen liioittelun). r&d:ssä on vähän tilanteesta riippuen teknouskovaisia insinöörejä tai laskukone-polvessa-projektipäälliköitä. joka tapauksessa ovat vähän ikävässä välikädessä kun joutuvat toteuttamaan tutkimus-ihmisten aivoituksia.

ja ne tutkijat sitten, ihme porukkaa. lapsenmielisiä, monesti putkinäköisiä ja yhteen asiaan keskittyviä. joskus taasen taivaanrannanmaalareita, jotka eivät koskaan saa mitään valmiiksi.

kysymys kuulu, pitäisikö näiden yksiköiden välistä jännitystä lievittää maadoittamalla vähän tutkijoiden pilvilinnoja ja hölläämällä suitsia tuotannossa? oikeastaan ei. tutkijoiden luovuus ja lapsenusko perustuvat siihen, etteivät he tiedä ns. pahasta maailmasta. tutkiminen on herkkää hommaa, siinä mennään pitkälti uskon varassa. ja jos se usko alkaa järkkyä, alkaa kone köhiä. siksipä tutkijoiden päättömiä ideoita ei pidä tuotannon ihmisten heti kättelyssä torpata, muuten saattaa jotain jäädä syntymättä.

voin olla väärässä, mutta tämmöinnen kuva mulle on tullut katseltuani hommaa vähän molemmilta puolilta. huom., on muuten mielenkiintoista vaihtaa esim. tutkimushommista tuotantoon ja huomata kuinka hitaasti oma ajatusmaailma vaihtaa moodia. tämmöiset vaihdot ovat hyvin terveellisiä, koska ne paitsi laajentavat tietämystä, tekevät henkilön myös hyvin tietoiseksi omista ennakkoluuloistaan ja ajatusmalleistaan. hyvin opettavaista.

ajat muuttuu

joskus uusien ajatusten/ideoiden saaminen on helpompaa kaupungilla kuljeskellessa kuin työpöydän ääressä istuessa. luurit korville ja kaupungille lorvailemaan. työnantajien tulisi tunnistaa tämä uusi tapa tehdä työtä eikä pakottaa luovan työn tekijöitä tekemään sitä omalla ajallaan. luinkin tästä jostain "alan" opuksesta, että yksi tapa etsiä uutta perspektiiviä ajatuksiin on lähteä harhailemaan esim. taidenäyttelyyn, tai k-rautaan tai tavaratalon leluosastolle. sillä, mitä tavaroita osuu käteen ei niinkään ole väliä, kuin että mitä ajatuksia ne herättävät. jälleen itse itseäni lainaten, tällöin on tärkeää pitää se moleskine tai kommu siitä käden ulottuvilla, kun inspiraatio iskee. voi vain kuvitella mitä luovuudelle ja tuottavuudelle tekee se, että lähivuosina voi tähän kuvioon yhdistää vielä internetin hakukoneet, jotka tulevat olemaan käden ulottuvilla ja tukemassa hetken mielenjohteiden taustojen tsekkaamista.

---
sometimes it's easier to get fresh ideas while walking in the city centre rather than sitting in the office. take your headphones and off to the city centre. the employers should recognize this new way of working and not make employees to do it on their own time. read sometimes a innovation-type of book in which there was a recommendation to search new ideas just like this, wandering in the shops etc. it doesn't matter what stuff you find but the ideas and inspiration you get from those. again, quoting myself, it's imperative to keep those good ol' moleskines and communicators in hand when making these discoveries. one can just imagine what kind of innovation boost happens when we add the internet search machines to this picture, once they will be readily available to a mobile shop wanderer.

quality time

oman auton käyttöä perustellaan monesti sillä, että oma aika on niin arvokasta ettei sitä kannata tuhlata pysäkillä seisoskellessa tai bussissa. mutta bussissa matkustaminen on omaa aikaa parhaimmillaan! luurit korville ja kirja/lehti silmien eteen tai silmät kiinni ja omiin ajatuksiin. huomaan nauttivani niistä puolestatoista tunnista joka päivä, jotka voin viettää omien ajatuksieni kanssa kahden. monesti töistä lähtiessä tulee tehtyä (ajatus)töitä vielä vartin verran ja kirjoitettua asioita muistiin seuraavaksi päiväksi. teeppä sitä omassa autossa niin löydät itsesi äkkiä jonkun auton takaluukusta.
oikeastaan työnantajien ja yhteiskunnan pitäisi huomata ja tunnustaa tämä luovan työn tekemisen ympäristö ja tukea sitä.

----

ei tämmöistä ookkaan

No nyt sitä saa, eka gps-perustainen joukkoliikennepalvelu:

http://transport.wspgroup.fi/hklkartta/

Sovellus pyörii hyvin ja on helppo käyttää, kiitos google mapsin pohjan.

On tätä odotettukin, tää on hyvä päänavaus. Nyt täytyy vain haravoida paras tapa käyttää tuota ja hankkia parempi puhelin.

---
A very nice application where you can get the actual positions of city busses (equipped with gps). And also arrival times of the busses at bus stops.

työnjaosta

taas on ollu niin kiire ettei ole ehtiny kissaa sanoa. kissa. se on jännä miten muuten on hommia, joista mielellään maksaa muille koska ei a) osaa tehdä niitä(hammaslääkäri) tai 2)ei halua tehdä niitä (lakimies). Mutta sitten toisaalta monesti tekee vapaaehtoisesti hommia, jotka oikeasti pitäisi jättää ammattilaiselle (kodin rakennustyöt). Ja miten tietyt firmat ja valmistajat ovelasti saavat ihmiset tekemään niiden hommat puolestaan(pullonpalautus), ja jotkut taas haluavat tehdä yksinkertaisimmatkin asiat kuluttajan puolesta (valmiiksi viipaloidut juustot). Ja sitten on vielä hommat joita ei kukaan tee (energiansäästö).

okei tätä ajatusta voisi vielä kehitellä vähän..

nobel know-it-alls

I believe that a scientist looking at nonscientific problems is just as dumb as the next guy.
-Richard Feynman

Mistä tulikin mieleeni, että miksi järjestetään nobelistien-roundtable-keskustelut? Ajatteleeko, että jos joku on viettänyt elämänsä tutkien jotain bosonia niin hänellä olisi jotain valaisevaa sanottavaa maailmanrauhasta tai luonnonsuojelusta? Koska hän ymmärtää jotain noin monimutkaista niin hänellä on varmaan avut ratkaista myös tämä toinen visainen ongelma. Mutta olisko kuitenkin niin että jossain ongelmissa tarvitaan syventymistä lillukanvarsiin ja joissain toisissa pitäisi vähän katsella ympärilleen laaja-alaisemmin. Tai kysyä vähän laajemmalta porukalta eikä hakea oraakkeleita.

--
why do they arrange those nobel laureate roundtables? Does someone think a person who has been puzzled by a boson for his whole life has something wise to say about world peace or nature conservation? If one understands something as complex then he has to possess the ability to crack also these wordly problems. But could it be that in this case lateral thinking would conquer deep expertise? Or maybe we should ask a bigger crowd instead of oracles?

Human spam

otakantaa.fi:ssä herätellään keskustelua kännyn käytöstä julkisissa kulkuneuvoissa. Niin juuri, ne kännyyn puhujat ovatkin suurin ongelma esim. ratikoissa, joissa humalaiset ja avohoitotapaukset mellastaa.

roskapostista on paljon puhetta, mutta loppujen lopuksi filtterit toimii aika mukavasti, ei ole suurta ongelmaa. mutta minkä filtterin saisi niille jotka assalla norkoavat sun rahoja tai huomiota (ja nyt on siis puhe SEKÄ spugeista ETTÄ "hyväntekijöistä"/maailmaparantajista). Jälkimmäiset voi onneksi ignoorata ilman suurempaa vaaraa. Mutta on se silti pirun röyhkeätä häiriköintiä, aivan roskapostiin verrattavaa. Mä osaan kyllä valita avustuskohteeni itse, en tarvii siihen mitää hired-gun-tyyppejä auttamaan. Get a life.
-----
there is a lot of discussion about preventing email spam. Since those filters already pretty well, I'm more worried about a spam of other kind. Take the 'voluntary' money collecters and beggars at the railway station. Like email spam, it is pretty easy to ignore at least the first ones. but still that can be considered as disturbing ones privacy. I can decide myself who to aid financially, don't need any help in it. Thank you.

Asking for it

yksillä tutuillani on hauska tapa lähteä pyyteettömästi opastamaan turismoja, jotka erehtyvät kysymään neuvoa. saattavat saada jopa ilmaisen kaupunkikierroksen kaupan päälle. voi vain kuvitella, kuinka (liiankin) hienon vaikutelman tällainen ele jättää satunnaiseen ohikulkijaan. varsinkin nyt viisujen aikaan olisi erittäin toivottavaa. itse asiassa tällaisia neuvojia kaipaisi monesti muulloinkin vaikka ostopäätöksiä tehdessä. ei oikeastaan tarvita mitään ylimaallista asiantuntijuutta tahi auktoriteettia. ihan sekin riittää, jos tyyppi on täyspäisen ja jos mahdollista niin oman itsensä oloinen tyyppi ja sanoo tuotetta hyväksi. itse ainakin uskon sokeasti tietokone&hifi&elektroniikka lehtien suosituksia, vaikka mistä tiedän millä kompetenssilla niitä kirjoitellaan. jälkeenpäin olen joskus tätä miettinyt. sitä kuitenkin haluaisi rahoilleen vastinetta, value for the money, köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa jne. ja vaikka kuinka tykkään selvitellä asioita ennen hankintaa, nykyään joutuu tekemään siinä kompromisseja ajankäytön suhteen. silloin kaipaa jotakuta sanomaan, että osta tämä, et kadu. ei ole tapana kaupan hyllyllä kysyä vieruskaverilta, että meinaatko ostaa tuon ja miksi. (joku tuli kirjakaupassa kysymään juuri tätä kun hypistelin Dawkinsin geenikirjaa, ei ollut luontevaa/normaalia käytöstä se).
itselläni ei ainakaan ole niin laajaa ystävä/tuttavapiiriä, että voisin kaikissa hankinnoissa turvautua kilauta kaverille ratkaisuun.tärkeintä olisi:
a)pitäisi olla tieto, kuka kyseistä tuotetta on ostanut/harkinnut ostaa
b)keillä näistä ostajista on suunnilleen samanlainen maailmankatsomus kuin itsellä.
onhan näitä ranking-systeemeitä ja ne ovat omiaan esim. lisäämään luottamusta verkkokauppaan tms. Mutta jotain henkilökohtaisempaa pitäsi saada, personal buyer, yes.

------

Write it down, now! Part II

aikaisempaan viitaten, joskus asioita pitäisi kirjoittaa ylös jopa kesken keskustelun, jottei jotain tärkeää jäisi jalkoihin. eilen olin tilanteessa, jossa monisäikeinen keskustelu eteni semmoista vauhtia, että mieleen tuli tämän blokin input-bufferi, johon asioita kertyy nopeammin kuin niitä ehtii tekstiksi purkaa. keskustelu oli erittäin antoisaa ja ennenkaikkea siinä miellytti linkit ja analogiat joita syntyi hyvinkin etäisten asioiden välille. liekö sitten vapun juhlinta pehmittänyt raja-aidat/päät.

lisäys 070506:
jott.com:lla näkyy olevan täntyyppiseen toimintaan mielenkiintoinen tuote. Voit soittaa heidän numeroon ja sanella viestin, joka sitten lähetetään tekstiksi muunnettuna sähköpostiisi. Mainiota. Harmi, ettei toimi vielä Suomessa.


----
had a very fruitful discussion yesterday where it sometimes felt that I should take notes in order not to loose all those open ends and questions which spurred from the conversation and were left untouched because of the hurry to rush to the next conclusion. very rewarding. wondering if it was the 1st of May -party which melt the barriers and sent ideas flowing so freely. very distant analogies and links were made.

Oppimishorisontti

feedback tai takaisinkytkentä suomeksi on oleellinen osa oppimista. Esim: kosken tulikuumaa levyä=>ai se polttaa=>en koske toiste. Muutaman kokeilun jälkeen useimmat meitä oppivat tämän. Jos palaute sen sijaan tulee pitkän ajan kuluttua, ei oppi mene perille. Perustuuko poliittisen järjestelmän muuttumattomuus osittain tälle, jengi unohtaa, mitä edustajat ovat aikaisemmin tössineet ja äänestävät samat tumpelot sinne joka kerta. Myös teollisessa tuotannossa ja tuotekehityksessä tehdään paljon ratkaisuita, joiden seuraukset näkyvät vasta vuosien kuluttua. Kuka silloin enää muistaa, niin että tähän jouduttiin, koska silloin tehtiin sitä ja tätä...

------
Learning horizon: feedback is an important part of the learning process. For example: I touch a redhot plate=>it hurts=> I don't do it again. After a couple of trials people usually learn this. But whatif it takes several years for the feedback to materialize? It makes you wonder whether this is the reason things don't change in the political arena. People tend to forget all the mishaps the politicians do and vote for the same characters every time.
Feedback and learning are also important in industrial production and r&d. There are a lot of decisions made after which you have to wait several years that you see the consequences. Then it is easy to forget the real reasons, why the decisions were made.

Instant playback

Ja sitten mieliaiheeseeni eli virtuaalitodellisuuteen. Näet kaupungilla liikkuessasi mielenkiintoisen henkilön ja mietit, mikähän hänenkin tarinansa on. Mitä jos voisit on-the-fly katsoa kännykässä/videolaseissasi hänen itsensä laatiman kollaasin/synopsiksen, joka vastaisi kysymykseen.

Tai näet jonkun nukkuvan metroasemalla ja mietit, onkohan kaikki ok vai pitäiskö huolestua. Mitä jos voisit on-the-spot pikakelata taaksepäin esim. ympäröivien valvontakameroiden kuvia tarkistaaksesi, mitä aikaisemmin oli tapahtunut. Oliko henkilö mahdollisti kaatunut ja pökertynyt.
Vähän niinkuin ajansiirto digibokseissa. 5-10 vuoden päästä emme tajua, miten tulimme ennen ilman sitä toimeen. (minä haluaisin joskus pikakelata omia jälkiäni taaksepäin nähdäkseni, mihin jätin avaimet etc.).

-----
Back to virtual reality, my favourite subject. You see an interesting person in the city centre and are wondering what is his/her story. Whatif you could there on-the-fly check a synopsis (via mobile phone/video glasses) made by her to answer that question.

Or you see someone sleeping in the metro station and are wondering if he is ok or fainted or something. Whatif you could check the surveillance camera videos right there on the spot to see whether something nasty has happened to him.
It's similar to the time shift functionality in the digital recording apparatus. in 5 to 10 years we can't comprehend how we survived without those in the past. (I could use that kind of a fast rewind sometimes to find out where I left my keys etc.).

Lonely rider

Aamulla bussipysäkillä laskeskelin, että 10min aikana ohi ajoi 6 (kuusi) autoa, joissa oli vähintään kaksi matkustajaa. Takseja ei lasketa. Huomioiden vilkkaan liikennevirran, tämä vastasi noin yhtä prosenttia. Eihän tässä ole mitään järkeä, tuollainen pitäis kieltää lailla.

Joku kimppakyytialoite pitäis saada aikaan, vaikkakin myönnänkin, että siinä on paljon käytännön ongelmia.
LISÄYS/070429:
viikonlopun pressossa oli juttua, että jossain jenkkikaupungissa on käytössä kimppakyytikaistat, joilla saa ajaa, jos autossa on yli 1 matkustaja. Näillä kaistoilla ei myöskään tarvi maksaa siltatulleja. Asiaa. Tämä oli synnyttänyt kimppakyytitoiminann, jossa autoilijat hakivat tietyiltä pysäkeiltä kuljetettavia, jotta itse välttyivät maksuilta ja säästivät ajassa käyttäen nopeampaa kaistaa. Todella asiallista.

-------

Quick statistics recorded while waiting for a bus in the morning: only 1% of the cars had more than one passenger. Totally insane, there should be a law to forbid that (although I acknowledge all the impracticalities involved in a solution of that kind.

Write it down, now!

Niinkuin blogin nimikin sanoo, nää jutut kannattaa kirjoittaa talteen heti tuoreeltaan, ja se on tän palstan päätarkoitusperä. Tääkin tarina unohtui ensi yrityksellä, mutta onneksi keksin saman jutun uudestaan myöhemmin. Aina ei valitettavasti käy niin. Siksipä on tärkeää pitää muistikirja tai kommukka aina saapuvilla (uusi kommukka muuten rulettaa!kävin koejamassa).
mikähän olisi kansantaloudellinen merkitys, jos ihmiset kirjoittaisivat kaikki ideat, hyvät ja huonot, brainwriting/tajunnanvirtatyyliin ylös. Kaikki ohikulkevat päättömät jutut, mitä mielessä vilahtaa kun tuijottaa bussin ikkunaa. No sitähän monet blogit pitävätkin sisällään, ja ovat korvaamattomia siinä ominaisuudessa. (kuin raaka-ainetta perinteisessä tuotantotaloudessa, jossa muovataan lähtömateriaaleista hyödyllisiä ja hyödyttömiäkin kapineita).

Nytpä tuli tämäkin korvaamattoman arvokas ajatelma ikuistettua.


--
As it is said in the name of this blog, it is imperative to write down new ideas when they're still fresh. I already forgot this post once, fortunately had the same good(?) idea twice. Keep those notebooks and/or communicators ready.

Puhelimessa

Koin bon voayge-tunteen kun joku kaupungilla vastasi kännykkäänsä 'Pasi puhelimessa'. Kuka enää sanoo noin, 'puhelimessa'? Muistan elävästi miten pienenä tuli vastattua samalla tavalla vanhempien lankapuhelimeen. Mihin tämä tapa on kadonnut?

Nykyään sanotaan vain 'Terve' kun nähdään kuka soittaa, tai oma nimi, jos on tuntematon numero. Tai sitten aletaan vain suoraan puhumaan. Muutaman vuoden kuluttua keskustelun alusta poistuvat gps:n myötä myös pakolliset kättelyt eli 'oon bussissa/kokouksessa/kaupassa..'

Kirjahylly?

IL uutisoi 21.4. vihatuimpia ministereitä. edellisestä kulttuuriministeristä oli nimetön asiantuntija heittänyt arvion: "kouluja käymätön sivistymätön missi jolla ei ole edes kirjahyllyä". Voi, jos sivitys olisikin hankittavissa Askosta tai Iskusta. Oon luopunut kirjahyllystä, ja miksi? Kuinka moneen kirjaan palaat sen kerran luettuasi? Jos keittokirjoja ei lasketa, niin aika harvoihin. Siksipä en oikein näe pointtia pitää kirjoja pölyttymässä parhaalla paikalla olohuoneessa. Paitsi että antavat tietysti intellikentin kuvan, varsinkin jos selkämysten joukossa on pakolliset hemingwayt ja utriot. Aa, mutta tilanne onkin eri jos kirjahyllyssä ei säilytetä luettuja kirjoja vaan lukemista odottavia.

---
There was a story in a Finnish tabloid (IL, 21st April) about an uncultured finnish culture minister who even didn't own a bookshelf(this was an opinion of a reader). If it were so easy to become cultured by buying a bookshelf. I don't find any reason to store books in a shelf once you have read them. It's very rare (at least for me) to start reading a book for a second time (not counting cook books). So there is no point keep the books in the best place in your living room gathering dust. Unless you want give a intelligent impression of yourself. The situation is different if you store unread books in your bookshelf.

Smile! It's not 'just work'.

oon huomannut, että t&k työssä on tärkeää ylläpitää positiivista virettä. edistysaskeleet saattavat olla pieniä tai huomaamattomia. ja loppujen lopuksi, juuri ne pitävät koneen käynnissä. niinpä olenkin joskus pitänyt kirjaa hetkistä/päivistä jolloin olen erityisen tyytyväinen työhöni/saavutuksini. huomasin, että jos edellisestä merkinnästä oli pitkä aika, tämä alkoi vaikuttaa mielialaan ja työtehokkuuteen. luovan työn tekeminen on kiikkerää puuhaa ja yllättävät asiat saattavat vaikuttaa. Mulla merkinnän triggauskynnys oli sellainen että merkintöjä oli keskimäärin kerran 3-4 viikossa. Kuulostaa vähältä, mutta sekin riittää.
----
been thinkin that it is really important to maintain a positive attitude when working in r&d. progress can be gradual and slow. and in the end of the day, progress is exactly what keeps the good ole engine going. so i've been keeping score of days/moments when i've been extraordinarily happy with my job. i found out, that a too long time since last marking led to negative feelings and decreased work efficiency. creative work is tricky business and suprising things influence on it. i had set the triggering level for the marking in such way that a new marking emerged in 3-4weeks on average. sounds not very often but that does the job.

Sudokua

Sudokun ratkaisemisessa on paljon samaa ajanhallinnan kannalta kuin tietotyössä/luovassa työssä. Sudokussa täytyy ajatukset pitää kasassa, jotta kuva ratkaisun etenemisestä säilyy. Keskeytys hajoittaa kuvan ja täytyy aloittaa alusta. Samalla tavoin luovassa työssä monesti työhön ryhtyminen saattaa kestää paljon kauemmin kuin itse ratkaisun löytäminen. Kukas kiinalainen mestarimaalari se nyt olikaan, joka sanoi maalauksen tekemisen kestäneen "30vuotta ja 5 minuuttia".

Havahduin tähän itse kun tein kaksi viikkoa putkeen yhden projektin kanssa töitä, ilman muista työtehtävistä aiheutuvia häiriöitä. Itsestä, ja työtovereista, kyseinen aika vaikutti huomattavasti pidemmältä. Kaksi viikkoa voi tuntua pitkältä ajalta jos tavallisuudesta poiketen tekee yhtä asiaa, eikä pompi asiasta toiseen.

jos on liikaa yhtäaikaisia projekteja saattaa aika mennä paikallaan pyörimiseen.

-----

Time management in solving sudoku has similarities with time management in information/creative work. You have to hold your thoughts together when solving sudoku in order to keep the picture of the solution clear in your mind. Any interruption breaks the picture and you have to start from the beginning. Also in creative work, the startup of work may take longer than the actual work itself. Which Chinese painter was it, who said it took "30 years and 5 minutes" to paint a picture.

I started to realize this when I worked for two weeks on a single project, without any distractions from other duties. Those two weeks felt to me, and also to my colleagues, much longer. Two weeks is a long time if you acceptionally don't jump between a dozen of projects.

Leivästä ja sen mausta

Mistä johtuu, että uudet leipämerkit maistuvat aina niin hyviltä, mutta jonkin ajan oltuaan myynnissä tuntuisi kuin niiden laatu heikkenisi? Onko se vaan, että itse kyllästyy kyseisen leivän makuun? Vai piteneekö vanhenevan tuotteen kiertoaika, ja leivät seisovat kaupan hyllyissä kauemman kittaantumassa? Vai joutuvatko vanhenevat tuotteet jollekin iänikuiselle leanmean-tehokuurille, joka riisuu tuotteista juuri ne piirteet jotka alunperin tekevät ne hyviksi? Vai siirtyvätkö tuotteen kehittäneet tyypit uusien haasteiden kimppuun jättäen kypsyvän tuotteen joidenkin muiden harteille(jotka eivät ehkä tajua kaikkia nyansseja)? Vai onko se vain leipätehtaan kikka vihjata kuluttajalle, että nyt olisi aika siirtyä kokeilemaan meidän uutukaista tuotetta (kuten f_king M$ taas tekee xp:n kanssa tän päivän uutisten mukaan). Dunno.

---
Why is so that everytime there is a new bread brand in the shop, it usually tastes very nice. But after a while, the same brand starts to taste very neutral and not so special. Is it because I get bored to the same ole taste or is it the circulation times which are getting longer when the product gets older? Or is the culprit some lean-mean-activity which starts when the production of a product matures? Or maybe the experts who developed the new product move on to new challenges and leave the maturing product to other people who don't understand all the fine details. Or then it is only the marketing people trying to hint that now it is the time to try the newer product (like f_king M$ is again doing with xp). Dunno.

Tieto lisää..

Moni on varmaan törmännyt tilanteeseen, että kun kehitetään uutta, asia senkuin rönsyilee ja monimutkaistuu. puolen vuoden päästä tuntuu, ettei mikään ole muuttunut/parantunut vaan ongelmat ovat sen kuin lisääntyneet. vaikka itse asiassa moni asia onkin ratkennut mutta tietämyksen lisääntyessä on opittu kaivamaan uusia, vaikeampia ongelmia. hommaa aloitettaessa kaikki oli ruusuista ja edessä näkyi ainoastaan suuria lupauksia ja mahdollisuuksia.
mielenkiintoinen kysymys on, missä vaiheessa rönsyily saadaan suppenemaan. ja missä vaiheesa osataan sanoa, tämä on riittävän hyvä, tai että aika ei vielä ole kypsä tälle. huom ei koskaan pidä sanoa, ettei koskaan. liian usein kuulee sanottavan, kokeilimme tuon jo kymmenen vuotta sitten, ei toimi.
----
you know this familiar situation when developing new stuff, things start to get more complicated. after half a year it seems that nothing has improved but the situation actually looks more like a mess than when started. although actually many problems have been solved but the increased knowledge has brought up many new problems. when the project was started, it looked very straightforward and promising. an interesting question is, at which point we are able to stop wandering. and say that 'this is good enough' or that 'time is not ready for this'. and remember, never say never. too often we hear someone saying ' we tried that 10 years ago, doesn't work'.

Suunnistus

Mieti suunnistuskisoja, joissa metsässä osa porukasta on ilman karttaa ja kompanssia ja joillakin kartta ja rastien paikat vaihtuvat tasaisin väliajoin. Kartta on roadmäpit ja tulevaisuudesta ja nykyisyydestä saatava tieto. Kompanssi antaa suunnan eli se on strategia, se ei välttämättä vie perille, mutta antaa jonkin muuttumattoman suunnan, johon tukeutua. Hyvä suunnistaja katsoo karttaa juostessaan, ei lue sitä kohdalta jossa jo on, vaan sieltä minne on menossa, ennakoi tulevaa. hän luo mieleensä kuvan, mitä seuraavan mutkan tai mäen jälkeen on odotettavissa. ja varmistaa luomaansa kuvaa havainnoilla ympäristöstään.
jotta tämä onnistuisi, hänen on osattava lukea karttaa ja tiedettävä millä kohtaa sijaitsee kartalla. helpossa maastossa kiintopisteen voi laittaa kauas, vaikeakulkuisessa maastossa pitää edetä pienin askelin.
suunnistajana et voi myöskään juosta suoraan maaliin, vaan kaikki rastit on kierrettävä.

mitä jos eksyt? voit tietysti lähteä seuraamaan jotakuta toista mutta hän saattaa olla yhtä pihalla kuin sinäkin, tai menossa eri rastille.

yritystoiminta on suunnistukseen verrattuna siinä mielessä hassua toimintaa, että voit itse asettaa rastien paikat ja piirtää kartan ja kalibroida kompanssin. maali on kuitenkin kaikille sama: kannattava liiketoiminta.

Spare time

Kaikki joutuvat päivittäin odottelemaan jotain, mitään tekemättömänänä. Kaupan jonossa, hississä,.. mitä jos näinä hetkinä ihminen voisi vaivattomasti tehdä jotain yleishyödyllistä tai jopa palkallistakin online-duunia. Kohta ihmisillä on käytössä internet missä tahansa liikkuessaan ja kun vielä odotellaan hetki, käyttöliittymä tähän nettiin on intuitiivinen ja helppo käyttää. Tällöin avautuu markkinat yrityksille, jotka voivat tarjota netin yli hetkellistä työtä sitä tarvitseville. Työn kesto voi olla vain muutamia minuutteja ruokajonossa tai pidempiä aikoja esim ruuhkabussissa. Maksu onnistuisi esim paypal-tyyppisen järjestelmän kautta. Minkätyyppistä työtä se voisi olla? Riippuen henkilön koulutuksesta, mutta esim. oikolukua, galluppeja, brainstormausta... ehkä jotain paikkasidonnaista kuten sää- tai liikennetilanteita tietystä lokaatiosta.
-------
Everybody has to wait something everyday, doing nothing. Standing in the queue, in the elevator.. whatif at these moments a person could do something useful, or even payd online-job? Soon people will have internet on-the-go, and after a while, also a easy and intuitive interface to that. This opens markets to comapnies offering momentary and temporary online-jobs over internet. The duration of the job could range from a couple of minutes during queueing to longer times for example in the public transport. Payments could be transferred via system like paypal. What kind of job could it be? Depending on the education of the person, maybe proofreading, gallups, brainstorming..maybe providing some location-based information like local weather or traffic conditions.

menneisyydestä oppia

piti nimetä tää juttu 'oppimishorisontiksi, mutta se on toisen päivän tarina. nyt blogin input-bufferissa on aiheita 24 päiväksi..

mutta..on sanottu että voit ymmärtää tulevaisuutta vain niin kauaksi kuin ymmärrät menneisyyttä. ja toisaalta että jos tietty kehitysaskel tapahtui esim menneinä 10 vuotena, tulee vastaava edistys tapahtumaan tulevaisuudessa puolet nopeammin, eli seuraavan viiden vuoden aikana. paras kaivaa historian kirjat esiin, yhdellä Kondratievin syklilläkin pääsee vain vuoteen 2040:)

----
was about to name this story as 'learning horizon' but that's another story. input buffer of this blog already contains stuff for 24 days..
but..it is said that you only can understand the future as long as you understand the past. on the other hand, if some development took place during e.g. last 10 years, development of corresponding magnitude will take only 5 years now. so it's back to history lessons, one Kondratiev cycle gets us only to year 2040:)

tulevaisuudenkuva

Al Gore kertoi leffassaan kuinka oli jo 60-luvulla(?) kuullut ennusteet hiilidioksidin vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen.
Tämän jälkeen hän oli omien sanojensa mukaan vain seurannut ennustuksen toteutumista. Näin tulevaisuuden ennustaminen tai ennakoiminen onkin helppoa, kun tietää mitä on tulossa ja etsii vain merkkejä heikoista signaaleista, jotka sopivat kuvaan. Tieteentekijät toimivat vähän samalla tavalla, heilläkin on yleensä mielessään kuva/teoria, jota pyrkivät vahvistamaan. Aa, tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että kuva/teoria on väärä.

---------
In his famous movie, Al Gore told how he was informed about CO2 influencing on global warming already in the sixties. After that he has according to this own words just been following the prophecy to come true.
This is actually the easy way to forecast the future. When you know what is coming, just follow the weak signals which fit into the theory/picture. Scientists work actually somehow in the same way, they also have in their mind a picture/theory, which they are trying to prove. Ah, this doesn't rule out the possibility that the theory is false.

tulevaisuuden teknologiat

Tekniikka&Taloudessa(29.3.07) referoidaan MIT:n technology review:n tulevaisuuden teknologioiden listaa.

ongelmana on, enkä väitä, että tällaiset listat olisi helppoja tehdä, että listatut asiat liikkuvat aivan eri abstraktiotasoilla. Jotkut ovat ratkaisuja hyvin spesifisiin ongelmiin, toiset taasen maailmojasyleileviä yleistyksiä. Jotkut ehdotukset ovat jo käytännössä toteutumassa (videot vertaisverkossa), ja toisten hyöty on kyseenalainen (aurinkoenergiaa kvanttipisteillä, lisää aurinkokennon hyötysuhdetta 30=>40%).

Biopuolen teknologioihin ei ole kompetenssia ottaa kantaa, mutta 'mobiilin laajennetun todellisuuden' potentiaalin sen sijaan allekirjoitan. Vanha kunnon virtuaalitodellisuus nostaa päätään uusissa vaatteissa ja entistä ehompana. Ei ole vielä oikein ottanut selvää hahmoa, mutta jonkilainen kombinaatio google earthiä, gps:ää, paikkatietojärjestelmiä, läsnä-älyä ja näppäriä käyttöliittymiä se voisi olla. Tässäkin mielessä täyttää 'tulevaisuuden teknologian' määritelmän, koska ei ole vielä täysin kristallisoitunut ja aiheuttaa jopa ristiriitaisia tunteita.

lasten leikkiä

klassinen lasten leikkikalu, puinen laatikko, johon tungetaan erimuotoisia kappaleita kannessa olevien aukkojen kautta. pikkulapsi yrittää kerta toisensa jälkeen avata kantta ja laittaa palikan suoraan laatikkoon. Aikuinen opastaa kärsivällisesti, eikun se kolmionmuotoinen pala kuuluu tähän reikään. Lapsella oli oma ratkaisunsa, mutta hänelle opetetaan määrätietoisesti 'oikea' ratkaisu. varmasti tämä leikki on erittäin kehittävä, mutta ongelmanratkaisussa ja innovaatiossa kaivattaisiin juuri tämmöistä 'kannen avaamista' ja totutun rikkomista.

-------

old child's toy is a wooden box with holes of different form in the lid. pieces of different shapes are supposed to be put through the right holes. A child opens the lid and puts the pieces directly to the box. An adults advices her patiently to put the piece through the right hole.
the child invented her own solution but was firmly taught the 'right' answer.
this is definately good for child's development, but in problem solving and innovation what is needed especially are things like opening the lid, breaking the normal rules.

tajunnanlaajentamista

Mieli, jota uusi idea on laajentanut, ei pysty koskaan palaamaan entiselleen.
--Oliver W. Holmes

Näinpä siinä käy, ihana ahaa-elämys, heureka, kun palat loksahtavat kohdalleen ja näet maailman uusin silmin. Mutta siinäkin on jo lopun alku, mieli lukkiutuu taas uuteen ihanaan ajatukseen, eikä tahtoisi päästää siitä irti..

---------
Man's mind, streched to a new idea, never goes back to its original shape.
--Oliver W. Holmes

That's the way it goes, the wonderful 'heureka'-feeling, when everything fits and you see the world clearly. But that is the end of the beginning, again. Mind has trouble letting go the new wonderful idea..

kiireisyys

permanently busy. mistä johtuu, että seminaari ja kurssipäivät tuntuvat lomalta, joilta palaa virkistyneenä ja muistivihkot täynnä uusia ideoita? onko työpaikalla liian kiire ajatella? vai tuleeko vieraassa ympäristössä ärsykkeitä, jotka laittavat uudet ideat alulle.
---
why is it so that seminar and course days feel like a holiday after which you return to work feeling refreshed and full of new ideas? are you too busy at work to think? or is it because unfamiliar environment causes new ideas to pop out?