never say never

Joo, on ollu taukoa, tiedän. Töitä ja toisaalta kaikenlaista muuta kivaa. Ja olen löytänyt kilpailevan foorumin, johon voi työntää tätä näitä asioita, get 'em out of my system. On tärkeää, ainakin mulle, että saa nää pois päästä pyörimästä (GTD-hengessä, niin siitäkin vois kirjoittaa).

Mutta asiaan: Laplace totesi joskus 1700-luvulla, että on mahdotonta tietää tähtien kemiallista koostumusta. Paha virhe. Muutama vuosikymmen myöhemmin hra Fraunhofer löysi auringon spektristä viivoja, jotka paljastivat kemiallisen koostumuksen.
Muitakin esimerkkejä on lukuisia. Kertovatko ne kyseisen henkilön rajallisuudesta vai vain tavasta hahmottaa maailmaa mustavalkoisena? Eihän siinä mitään pahaa kai ole jos sitten parin vuoden päästä toteaa olleensa väärässä. Itse mieluummin katselisin maailmaa kuitenkin hieman avoimemmin silmin. Voidaanhan sitä pitää pelkuruutenakin, ettei sano mielipiteitään eksaktisti. Hmm, onkohan tuommoiset ehdottomat klausuulit muuten tyypillisempiä tieteentekijöille, jotka tykkäävät ekstakteista malleista ja maailmankuvista vrt. Kuhn.
--
yeah, it's along time since the last post. Been busy at work and otherwise. I found also an alternative forum to publish this crap, to get them out of my system(good expression, no proper finnish counterpart), which is important to me, not leave them circulating in the brain (just like GTD, must write about that too).

But to the point: Laplace said in the 18th century that you can't determine the chemical composition of a star or the Sun. Bad mistake. Some decades later Mr. Fraunhofer found some lines in the spectra of the Sun which revealed the aforementioned composition.
There other other examples too, numerous. Do they tell something about people saying them, being narrowminded? On the other, is it so bad if they then admit "I was wrong" after a couple of years. I personally like to be a bit more open-minded to the future. You can say I'm a coward, not stating my opinions exactly. Hmm, are those kinds of exact opinions a sign of a scientist-oriented mind? They do like exact rules and well-defined world-view (Kuhn).

On discovery

Albert Szent-Györgyi, a Hungarian physiologist, a Nobel laureate for finding vitamin C, once stated

"A discovery is said to be an accident meeting a prepared mind."

and also

"Discovery consists of seeing what everybody has seen and thinking what nobody has thought."

A wise guy.
Both remarks relate to the same fact. If you can create a vision*) of the future you're in a very good position to foresee the coming change. You are much more able to notice the weak signals because your vision highlights them and separates them from the noise. You can see what everybody else misses. And in that sence, you will be also lucky - or accident-prone - because you are prepared.

*) a real vision, not one of those "we-will-grow-25%-per-year-and-rule-the-world"

huoneentaulu - the code

pitäisi kirjata nää isolla fontilla seinälle, kun aina unohtuu:

-nuku riittävästi
-harrasta (aerobista)liikuntaa

lisäksi tulee kohta, joka muistuu helpommin mieleen eli

-opi uutta

Tai muistuuko sittenkään. Monesti kolmatta kohtaa toteuttaa lineaarisesti jatkaa siitä mihin oli jäänyt. Mutta että oikeasti kääntäisi uuden lehden ja oppisi UUTTA, siihen on monesti yhtä laiska kuin liikkumaankin.

-----
i should write these somewhere with large font(and not to forget):

-enough sleep
-enough physical exercise (aerobic)

and thirdly and usually the most easily remembered

-learn new stuff

or is it the easiest? the third step is realized easily in a linear mode, learning more about the old stuff, deepening expertise. but how about throwing yourself to an unknown territory? really learning something NEW. it can be even trickier than the first two.

scientific failure

Kaikkien tieteentekijöiden pitäisi mielestäni lukea Kuhnin tieteellisen vallankumouksen rakenne: mainiota materiaali itsetutkiskeluun. kuhnin mukaan tutkijamaailman mindset muuttuu hyppäyksittäin, yhteisö pystyy sietämään suuria ristiriitoja havaintojen ja mallin välillä kunhan ei ole tarjolla parempaa vaihtoehtoa. näinä ns. normaalitieteen aikoina tieteenteko on kuin ristisanan täyttämistä, lisätään puuttuvia paloja, haetaan/todistetaan asioita, joiden olemassaolo tunnetaan jo etukäteen. harvoin tapahtuu mitään odottamatonta. ja jos tapahtuukin, niin pidetään niitä mittausvirheinä/anomalioina. samaan tapaan kuin itse pitäisit lentäviä lehmiä mielikuvituksen tuotteena, koska ne eivät kuulu vallitsevaan käsitykseen ympäröivästä maailmasta.

näiden negatiivisten/epäonnistuneiden tulosten julkaisemisesta on käyty keskustelua (mm. artikkeli wiredissa viime syyskuulla). tästä ns. pimeästä datasta :) arvellaan löydettävän heikkoja signaaleja, jotka normaalitiede junttaa pois valokeilasta. näitä NoN (negative or null)-tuloksia sanotaan helposti epäonnistumiseksi, joka nimeonomaan kuvaa asennoitumista siihen palapelin rakentamiseen. silti ne ovat juuri erityisesti nuo epäonnistumiset jotka paljastavat puutteet vallitsevassa ajattelussa. aamun hesarin mielipideosastolla oli kirjoitus jossa suomalaisten kyvyttömyys päästä nobel-palkittujen joukkoon yhdistettiin juuri tähän samaan piirteeseen, anomalioita huomataan, mutta resurssien(tai ennakkoluulottomuuden? kirj.huom.) puutteessa niitä ei viedä loppuun asti.

ehkä samanlainen yhden asian liike vallitsee yrityspuolellakin, kuunnellaan saman yhden profeetan oppeja kerrallaan. vallitsevan paradigman haastavat ajattelumallit voivat onnistuessaan luoda jotain ainutlaatuista ja kilpailukykyistä.

---

I think all scientists should read the structure-of-the-scientific-revolution by Kuhn: it has some magnificent material for self-development. according to Kuhn, the mindset of the scientific community changes in steps. the community is able to endure large discrepancies between the theory and observations if there is no better theory or model available. in these periods of "normal science" scientist is like filling in a crossword puzzle, looking for missing pieces and justifying facts that already are known in beforehand. seldomly anything suprising happens. and if it happened, it would be regarded as an anomaly or an error. in the same way as you would be regard flying cows to be a product of your imagination just because they don't fit in your present view of the world.

there has been discussion about publishing these negative scientific results (e.g. Wired last September). it is thought that this dark data:) would reveal weak signals, which are supressed by normal science. these NoN (negative or null) results are considered as failures, which describes the attitude of puzzle fillers. still, it especially these failures which reveal the shortcomings in present theory/model.

maybe same kind of singlemindedness is present also in the corporate world. everybody listen to the same guru. thoughts which challenge the prevailing paradigm are the ones which have the ability to create something truly different/competetive.

nobel know-it-alls

I believe that a scientist looking at nonscientific problems is just as dumb as the next guy.
-Richard Feynman

Mistä tulikin mieleeni, että miksi järjestetään nobelistien-roundtable-keskustelut? Ajatteleeko, että jos joku on viettänyt elämänsä tutkien jotain bosonia niin hänellä olisi jotain valaisevaa sanottavaa maailmanrauhasta tai luonnonsuojelusta? Koska hän ymmärtää jotain noin monimutkaista niin hänellä on varmaan avut ratkaista myös tämä toinen visainen ongelma. Mutta olisko kuitenkin niin että jossain ongelmissa tarvitaan syventymistä lillukanvarsiin ja joissain toisissa pitäisi vähän katsella ympärilleen laaja-alaisemmin. Tai kysyä vähän laajemmalta porukalta eikä hakea oraakkeleita.

--
why do they arrange those nobel laureate roundtables? Does someone think a person who has been puzzled by a boson for his whole life has something wise to say about world peace or nature conservation? If one understands something as complex then he has to possess the ability to crack also these wordly problems. But could it be that in this case lateral thinking would conquer deep expertise? Or maybe we should ask a bigger crowd instead of oracles?