I believe that a scientist looking at nonscientific problems is just as dumb as the next guy.
-Richard Feynman
Mistä tulikin mieleeni, että miksi järjestetään nobelistien-roundtable-keskustelut? Ajatteleeko, että jos joku on viettänyt elämänsä tutkien jotain bosonia niin hänellä olisi jotain valaisevaa sanottavaa maailmanrauhasta tai luonnonsuojelusta? Koska hän ymmärtää jotain noin monimutkaista niin hänellä on varmaan avut ratkaista myös tämä toinen visainen ongelma. Mutta olisko kuitenkin niin että jossain ongelmissa tarvitaan syventymistä lillukanvarsiin ja joissain toisissa pitäisi vähän katsella ympärilleen laaja-alaisemmin. Tai kysyä vähän laajemmalta porukalta eikä hakea oraakkeleita.
--
why do they arrange those nobel laureate roundtables? Does someone think a person who has been puzzled by a boson for his whole life has something wise to say about world peace or nature conservation? If one understands something as complex then he has to possess the ability to crack also these wordly problems. But could it be that in this case lateral thinking would conquer deep expertise? Or maybe we should ask a bigger crowd instead of oracles?