Erp (2)

based on this story (in Finnish) about ERP(enterprise resource planning) going personal:
http://www.digitoday.fi/mielipide/2007/07/17/kuluttajaakin-erppii/200717265/66

a system taking care of person's dull everyday formalities like bills, receipts, bureaucracy. not bad.
your own personal secretary who knows your calendar and whom you can put the do the errands like book a dentist etc.
Isn't this the normal direction of evolution, to get rid of dull routine? Sometimes it works, like you buy your bread and cheese ready sliced. Addition is done by computers, potatoes grown by someone else. But you have to recycle bottles and sort the garbage, type your own documents.

I.e. some tasks you can loose and some you don't. You also get new tasks. It's easier to acquire knowledge via web but then on the other hand, somebody feel compelled to write wikipedia.

Distantly, this relates to a book I read( was it Utterback can't remember). There was an example of cereal-growing in America, how it got more effective during centuries. At a given time the crop increased threefold. But at the same time, the energy needed got tenfold. Efficiency getting worse was the price for more centralized production serving a changed society structure.

- - - -
first published 2007
http://mielikuva.blogspot.com/2007/07/erppi.html

team work

taannoin kirjoitin druckerin näkemyksistä oppimisesta, kuinka toiset ovat parempia päätöksentekijöinä ja toiset asiantuntijoina. olen nyt havainnut itse käytännössä, että taistelupari, jossa toinen on päätöksentekijä ja toinen asiantuntija, saattaa olla hyvinkin hedelmällinen, kumpikin torppaa toisen huonompia ominaisuuksia. asiat edistyvät, mutta tulevat samalla riittävällä syvyydellä analysoiduiksi. samalla toisen erilainen suhtautuminen tarjoaa hyvän referenssin oman toiminnan kehittämiseen.

fifty percent

päivän peili eilen: 50% ihmisistä tekee töitä muuallakin kuin työpaikalla. kommentteja tkk:n tutkija matti vartiaiselta.

travelling light

Ajatus: yksi keino pitää homma kasassa voisi olla, että tekee töitä mentaliteetilla, että aina voisi vaihtaa työpaikkaa parin viikon varoitusajalla (jättämättä mitään selvittämättömiä sotkuja taakseen). Yrittäisi pitää pöydän puhtaana ja dokumentit kunnossa.

Jaha, vuosi blokausta takana ja sata meni just nyt rikki.

--

random thought: one way to keep things organized could be, work like you were about to change jobs in two weeks, always. don't leave any unhandled bundles behind you. keep your table clean and documents up-to-date.

ah, one year of blogging and 100 posts..

laadukas sarja

taannoin puhuin mainiosta americanchopper-sarjasta, nyt on sarjaan tullut jatkoa hotrod-maailman puolelta. dynamiikka(eli konfliktit ja kiire) on samaa, tekijät osittain kädettömämpiä. jälleen heräsi konspiratoorinen ajatus, että nämä ohjelmat on laadittu jenkkihallinnon ohjauksessa opettamaan jenkkifirmoille tehokkaampaa tuotantoa ja uutta ajattelua. niin tehokkaasti käyvät opetukset ilmi rasvanyrkkien puheista, käsittelevät pajaympäristössä samoja ongelmia ja haasteita jotka tulevat vastaan paljon teollisemmassakin ympäristöissä. alihankkijoiden käsittely, kompetenssit, erikoistuminen, aikataulut, brändit, tiimit, laatu,..

lo(o)se post-its

taas tuli siivottua työpöytä, joka on alkanut pysyä aina vaan paremmin ordningissa. viimeisin älynväläys oli hävittää post-itit, jotka olivat taasen muodostaneet siirtokunnan pöydälle näppiksen viereen. suurin osa oli redundattia tai vanhaa tietoa, helposti varastoitavissa muualle. pala palalta alkaa office siirtyä hamstraus-kulttuurista kohti 5S:ää. erikoista kun vasta reilu vuosi sitten kuvittelin, etten osaa pitää officea järjestyksessä. oli jotain illuusioita, että luovuuteen liittyy kaaosta ja tekemisen meininkiä.
----
been cleaning office again. this time it was the post-it-colony which had to leave. totally unnecessary and redundant information. one step closer to 5s, again.
it's funny that it was just over a year ago I thought that I'm incapable of keeping things organized in the office. had these illusions that creative people live in chaos.

How to learn

drucker kirjoitti esseessään "managing oneself" ihmisten erilaisista tavoista oppia. hänen mukaansa harvat ihmiset tiedostavat tapansa oppia, oppivatko kuuntelemalla vai kirjoittamalla.
Vai tekemällä tai puhumalla.
Samoin toiset ovat parempia neuvonantajina ja toiset taasen päätöksentekijöinä. Tai teetkö mieluummin töitä ryhmässä vai yksin. Hyvin usein näihin kysymyksiin tulee vastaukseksi, "molemmat onnistuvat". Kuitenkin todellinen tilanne taitaa silloin olla, että henkilö ei tiedä oikeasti vahvuuksiaan ja heikkouksiaan eikö toimi niiden mukaisesti. Druckerin mukaan näitä piirteitä on vaikeata, jos mahdotonta muuttaa. Menestyksen salaisuus on tunnistaa ne ja käyttää niitä parhaalla mahd tavalla.

---
Drucker wrote in an essay called "Managing oneself" about learning. he states that people don't usually know how they learn. they can learn by writing or listening or doing or talking. also some people perform well as advisers but not a decisionmakers. or work alone versus in a group. commonly the answer to these question is "either way", which actually reveals the lack of understanding on ones strengths and weaknesses. the key to success to acknowledge these and use them.

lean bikes

Steven Johnson kertoo kirjassaan (jota en ole vielä lukenut kokonaan) "Everything bad is good for you" että itse asiassa tv-sarjojen tuijottaminen ei teekään sinua tyhmemmäksi vaan päinvastoin treenaa mm. kognitiivisia taitoja.
Tämä kävi mielessä kun katsoin eilen laatuviihdettä nimeltään "American chopper". Paul sr. vouhkasi aidossa reality-hengessä pajan siivoamisesta kun hänen poikansa yrittävät sen sijaan saada tilattua mopedia rakennettua ajoissa. Mietin että entisellä vapaapainijalla saattoi olla viisauden siemen vouhkaamisessaan. Hänen alaistensa mielestä heitä ei ole palkattu sinne pajaa siivoamaan vaan pyöriä rakentamaan, Paul sr. oli sitä mieltä että juuri pajan siivoaminen on ykkösprioriteetti. Kuulostaa leaniltä, kuulostaa toyotalta. Orange county choppers ja muut autotallipajat jenkeissä vääntää erikoisia kikkapyöriä sotkuisissa pajoissaan, mutta fakta on että volyymimarkkinoilla rulettaa hondat & co siisteillä pajoillaan. OCC:n jätkät edustavat katoavaa käsityöläisperinnettä.

Onpa mainiota viihdettä, kun pistää noin ajattelemaan.

powernap

teemaan working less liittyen, ohessa esimerkki sivusta, jolle voisi piipahtaa työkiireiden lomassa relaamaan hetkeksi. ei aivan ultimate-esimerkki, mutta en löytänyt parempaakaan. vielä parempi vaihtoehto olisi vr-kuva jostain itselle tutusta ja tärkeästä paikasta, vaikka kesämökiltä tai lapsuudenkodin pihasta tuttuine äänineen. tällainen powernap-tyylinen lepohetki lataisi ihmeesti akkuja kesken työkiireiden.

http://www.earthwaves.com/olympic.html

nuoressa vara parempi?

tuli kuunneltua j ollilan esitys elkomissa keskiviikkona. ei mitään hiuksianostattavaa, mutta yksi asia jäi mieleen, mitä en ehkä ennen ole kuullut mainittavan. JO kertoi firman keski-iän olleen joskus 80-lukujen taitteessa 28v, minkä takia osittain kai nokian myyntimiehiä kutsuttiinkiin nimellä "nokia boys". nykyisin keski-ikä on kuulemma 34, mistä kilpailijat ovat kuulemma erittäin huolissaan (heillä ilmeisesti on hieman yläpainoitteisempi ikäpyramidi).

miksi tälle asialle laitettiin painoa? on se uusien ihmisten mukanaan tuoma uudistuminen? Ollila mainitsi, että nuoret eivät näe riskejä samalla tavalla kuin vanhemmat ja lähtevät yrittämään mahdottomiakin asioita.

erppi 2

ehkä tää menee jo liian pitkälle, mutta kävi mielessä, kun olin hukannut tunnin yrittäen säästää muutaman euron ruuvipussin hinnassa. liittyen tavallaan taannoiseen ajatukseen erpistä.
jos osaisi laittaa hinnan omalle ajalleen, voisi tämmöisissä tilanteissä arvioida maksaako vaivaa lähteä seikkailemaan alennuksen perässä. kuulostaa ehkä insinöörimäiseltä ja kontrollifiikiltä. mutta monet tekevät tätä jo työssään, koska siellä on yksinkertaisempaa määrittää oman työajan hinta. tosin ei välttämättä ollenkaan helppoa ole laskea, mitäuhrattu työtunti tuottaa joskus kymmenen vuoden päästä.

work less (and be more effective)

vasta äsken mietitytti tietotyön uudet muodot ja niiden tehostaminen. melkein välittömästi tuli vastaan mainio pätkä aiheeseen liittyen

http://www.superfactory.com/articles/Markovitz_0807_too_much_time.htm

vanhaa karikko-vedenpinta-ajattelua lainaten (analogiat rules) kirjoittaja ehdottaa lukijoita vähentämään työhön käytössä olevaa aikaa jotta työn tehottomuus tulisi ilmi. samasta syystä ennen deadlinea tehdään (ehkä) tehokkaammiin töitä kun ei ole aikaa säätämiseen. ei huono.
--
it was just recently i was occupied with the new forms of knowledge work and efficiency of those. soon i found also a nice article related to this subject:

http://www.superfactory.com/articles/Markovitz_0807_too_much_time.htm

applying the old lowering-the-water-level-idea (analogies rule) the writer proposes that people should cut down their working hours so that inefficiency in work would be revealed. maybe it is the same reason why (perhaps) we work more efficiently when a deadline is pressing on.

cpa

eli continuous partial attention, kymmenisen vuotta vanha käsite, linda stonen käsialaa. eli infotulvassa jaetaan huomiota moneen eri tarkoitukseen. esim. rss-syötteiden silmäily samalla kun tekee töitä. stone korostaa webbisivuillaan, miten perinteisen ajanhallinnan sijaan tulee kriittiseksi osata tarvittaessa antaa jollekin asialle kaikki huomio ilman häiriöitä.
kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, aika on tietotyöläisen arvokas luonnonvara, jota pitää varjella. priorisointia. ajanhallinta ja tehostaminen ei ole vain minuuttien kellottamista ja aikabudjetteja. luovuutta tukeva näkökulma aikatauluihin, oman itsensä tunteminen ja havaitseminen, koska asiat sujuu ja etenee ja koska ei.

lillukanvarret

frederick taylor pyrki aikoinaan tehostamaan suorittavaa työtä jakamalla työsuorituksen pieniin osiin. ja onnistuikin siinä. onko nyt yleistyneessä (luovassa) tietotyössä tavoite päinvastainen, koska pieneksi silpuksi menevä tieto tukkii kaikki ajatukset ja halvaannuttaa luovuuden kun systeemeiden kokonaiskuva häviää näkyvistä..?
nyt projekteja hallitaan jakamalla ne pieniin osasuorituksiin, jotka vielä parhaassa tapauksessa hajautetaan mahdollisimman monelle eri suorittajalle, koska " jokainen on oman alansa paras asiantuntija". osaaminen on mennyt niin spesifiksi, ettei yksi ihminen voi hallita montaa alaa.

tekeekö spesifi lähetymistapa meistä tyhmiä luomaan uutta? poraudumme yhä kasvavalla tehokkuudella syvemmälle yksityiskohtiin ja systeemien monimutkaisuus kasvaa, mutta harvalla on näkemystä astua ulos kuviosta ja todeta, että nyt aloitetaan alusta uudella tavalla. mieleen tulee väkisinkin Cube-elokuva, jossa juuri tällä virkamies-asenteella oli vahingossa päässyt syntymään paholaismainen labyrintti, vaikkei kukaan sitä oikeasti ollut tilannut tai suunnitellut, mutta kukaan ei nähnyt kokonaisuuta.

Taannoin muuttolaatikoita pakatessani ja raahatessani huomasin, kuinka helppoa on tehostaa omaa tekemistään ja saada aikaan tehokkaita rutiineja työn suorittamiseen. miksi näin ei tunnu olevan tietotyön suhteen?

jotain havaintoja tietotyön tehostamisesta (näitä pitäis kartoittaa lisää)
-ajankäytön sirpaloitumisen estäminen
-omien työtapojen kartoittaminen, missä mielentilassa/paikassa on tehokkaimmillaan/luovimmillaan
-tekemisestä oppiminen, projektin purku jälkeenpäin, lessons learned
-oman ajan (joka on tiedon ohella tärkein luonnonvara) suojeleminen mustasukkaisesti
-uusien ärsykkeiden tarjoaminen itselle
-työpaikoilla jatkuva uuden osaamisen/kokemusten virta uusien ihmisten/työpaikan vaihtojen kautta
-pysytään oppimiskäyrän jyrkällä osalla, ei päästetä tilannetta tasaantumaan
-lainaaminen rules, kaikkea ei tarvi keksiä itse!

Taylorin tapauksessa idea oli jakaa työ niin pieniin osiin, että ne voitiin opettaa aivan tavalliselle tallaajalle. työt jotka aikaisemmin olivat olleet vain ammattitaitoisten mestareiden tehtävissä, voitiin hajoittaa osiin ja tehdä vähemmän osaavalla porukalla. tämä mahdollsiti myös monimutkaisemmat systeemit.
nykyään tietotyö (suunnittelu ym) jaetaan toki osiin, mutta nämä osaset jäävät silti alan erikoisasiantuntijoiden tehtäviksi. eli tietotyön standardointi ei ole vielä edennyt sille asteelle, että töitä voisi jakaa kelle tahansa. mutta koko ajan mennään siihen suuntaan. esim. elektroniikassa modulaarisuus ja standardointi etenee, suunnittelutyö helpottuu ja automatisoituu.

kärsimättömyyttä

kaubalehdessä a.mustonen kirjoitteli tänään perloksen uusista tuulista. ottavat käyttöön toyotan lanseeraamaan tuotantomallin, lean-tuotantoa. mustonen epäilee ja sanoo seuraavien kvartaalien näyttävän totuuden. niinpä. TPS:n lanseeraaminen aiheuttaa aluksi varmasti tuskaa eikä varmasti näy viimeisellä rivillä ainakaan positiivisena. ei se mikään hokkuspokkusjuttu ole vaan pitkäjännitteistä kehittämistä, johon ei ole pakko mennä, se on valinta, jonka firma tekee. kaikkien ei tarvi sitä tehdä, eikä kannata. varaston kokoja ei tarvi laskea kipurajalle, jos ei volyymit ole suuret ja hintakilpailu raakaa. laadullehan se tekisi aina hyvää, mutta kun se ei tule ilmaiseksi.

rush

FST:ltä loppui juuri erikoinen dokumentti pohjoismaisesta kännykkäihmeestä. koko jutussa ei taidetta sanallakaan mainita nokiaa. myöskin siinä todettiin, että pohjola on menettänyt erikoisasemansa kännykkäteoolisuuden tiennäyttäjänä. aha. tarinaan sisältyi tyypilline insinööri-sankaritarina, kun gsm-standardeista taisteltiin eurooppalaisten toimijoiden kesken '86-87. kuinka viimeiset työt tehtiin yötä myöten ja autossa matkalla kokoukseen.
miksi se aina pitää olla näin? eikö mitään koskaan saada ajoissa? ja aina on näitä tarinoita uhrautumisesta ja venymisestä?

erppi

digitoday.fi:ssä antero sarén kirjaili "kuluttaja-erpistä"
http://digitoday.fi/page.php?page_id=15&news_id=200717265

joka huolehtisi arjen tylsistä formaliteeteista, laskuista, tositteista, byrokratiasta. ei huono. one's own personal secretary. joka tietäis menosi, ja jonka voisi laittaa asialle, vaikka sopimaan hammaslääkäriaika tai selvittämään lähin vesiposti tai terveysasema.
täähän on normaali kehityssuunta, pyritään eroon tylsistä rutiinihommista.
jossain se onnistuu, juusto ja leivät ovat nykyään valmiiksi viipaloituja,
yhteenlaskun hoitaa koneet, perunat kasvattaa joku muu. mutta pullot ja roskat joutuu itse kierrättämään ja lajittelemaan, dokumentit kirjoittamaan itse puhtaaksi wordillä.

eli joistain hommista pääsee eroon, toisia tulee tilalle. webin myötä tiedonhaku helpottuu, mutta toisaalta sitten ihmiset vääntää vapaaehtoisesti kaikenmaailman wikipedioita.

etäisesti tähän liittyen kirjassa (jonka nimeä en jaksa muistaa, utterback?) oli esimerkki ameriikan viljanviljelystä, miten se on tehostunut vuosisatojen kuluessa. luvut oli joltain ajalta, että sato oli kolminkertaistunut, mutta sadon tuottamiseen tarvittu energia (lannoitteet, polttoaineet ym) oli kymmenkertaistunut. mikä on se hinta joka tehokkaammasta keskitetymmästä toiminnasta joudutaan maksamaan, hyötysuhde huononee.

----

know thyself

omien työtapojen kartoittaminen ja niistä oppiminen on tärkeintä työtä mitä henkilö voi tehdä nykyisessä tietoteollisuudessa(IMHO). pitää huomata mikä pitää oman koneiston käynnissä ja luomisvoimaisena. taylor tehosti aikoinaan suorittavaa työtä jakamalla sen pieniin osakokonaisuuksiin. en tiedä toimiiko sama tieto/luovassa työssä, mutta jotain on yritettävä. taylorilainen osakokonaisuuksiin jakaminen ehkä sotii ajattelutyössä tärkeää kokonaiskuvan saamista vastaan, vai sotiiko? kokonaiskuva, kompromissit ja linkit pitäisi tarjota asianomaiselle ymmärrettävässä muodossa siten, että hän pystyisi hallitsemaan aina vain monimutkaistuvia systeemejä. vai onko juju rajapintojen luomisessa siten, että jokainen hoitaa oman tonttinsa. ollaanko nyt tietotyössä samassa vaiheessa kuin käsityöläiset olivat ennen tayloria. jokainen on kehittänyt omat kikkansa ja saltieteensä, joilla homma saadaan hoidettua, mutta ei ole mitään yleisesti tiedossa olevaa koodistoa, jota noudattamalla mistä tahansa porukasta saataisiin puristettua maksimisuorituskyky luovassa työssä. ei ole yhteistä paradigmaa, jolla työn tehokkuus saataisiin uudelle tasolle.

ajat muuttuu

joskus uusien ajatusten/ideoiden saaminen on helpompaa kaupungilla kuljeskellessa kuin työpöydän ääressä istuessa. luurit korville ja kaupungille lorvailemaan. työnantajien tulisi tunnistaa tämä uusi tapa tehdä työtä eikä pakottaa luovan työn tekijöitä tekemään sitä omalla ajallaan. luinkin tästä jostain "alan" opuksesta, että yksi tapa etsiä uutta perspektiiviä ajatuksiin on lähteä harhailemaan esim. taidenäyttelyyn, tai k-rautaan tai tavaratalon leluosastolle. sillä, mitä tavaroita osuu käteen ei niinkään ole väliä, kuin että mitä ajatuksia ne herättävät. jälleen itse itseäni lainaten, tällöin on tärkeää pitää se moleskine tai kommu siitä käden ulottuvilla, kun inspiraatio iskee. voi vain kuvitella mitä luovuudelle ja tuottavuudelle tekee se, että lähivuosina voi tähän kuvioon yhdistää vielä internetin hakukoneet, jotka tulevat olemaan käden ulottuvilla ja tukemassa hetken mielenjohteiden taustojen tsekkaamista.

---
sometimes it's easier to get fresh ideas while walking in the city centre rather than sitting in the office. take your headphones and off to the city centre. the employers should recognize this new way of working and not make employees to do it on their own time. read sometimes a innovation-type of book in which there was a recommendation to search new ideas just like this, wandering in the shops etc. it doesn't matter what stuff you find but the ideas and inspiration you get from those. again, quoting myself, it's imperative to keep those good ol' moleskines and communicators in hand when making these discoveries. one can just imagine what kind of innovation boost happens when we add the internet search machines to this picture, once they will be readily available to a mobile shop wanderer.

Smile! It's not 'just work'.

oon huomannut, että t&k työssä on tärkeää ylläpitää positiivista virettä. edistysaskeleet saattavat olla pieniä tai huomaamattomia. ja loppujen lopuksi, juuri ne pitävät koneen käynnissä. niinpä olenkin joskus pitänyt kirjaa hetkistä/päivistä jolloin olen erityisen tyytyväinen työhöni/saavutuksini. huomasin, että jos edellisestä merkinnästä oli pitkä aika, tämä alkoi vaikuttaa mielialaan ja työtehokkuuteen. luovan työn tekeminen on kiikkerää puuhaa ja yllättävät asiat saattavat vaikuttaa. Mulla merkinnän triggauskynnys oli sellainen että merkintöjä oli keskimäärin kerran 3-4 viikossa. Kuulostaa vähältä, mutta sekin riittää.
----
been thinkin that it is really important to maintain a positive attitude when working in r&d. progress can be gradual and slow. and in the end of the day, progress is exactly what keeps the good ole engine going. so i've been keeping score of days/moments when i've been extraordinarily happy with my job. i found out, that a too long time since last marking led to negative feelings and decreased work efficiency. creative work is tricky business and suprising things influence on it. i had set the triggering level for the marking in such way that a new marking emerged in 3-4weeks on average. sounds not very often but that does the job.