lillukanvarret

frederick taylor pyrki aikoinaan tehostamaan suorittavaa työtä jakamalla työsuorituksen pieniin osiin. ja onnistuikin siinä. onko nyt yleistyneessä (luovassa) tietotyössä tavoite päinvastainen, koska pieneksi silpuksi menevä tieto tukkii kaikki ajatukset ja halvaannuttaa luovuuden kun systeemeiden kokonaiskuva häviää näkyvistä..?
nyt projekteja hallitaan jakamalla ne pieniin osasuorituksiin, jotka vielä parhaassa tapauksessa hajautetaan mahdollisimman monelle eri suorittajalle, koska " jokainen on oman alansa paras asiantuntija". osaaminen on mennyt niin spesifiksi, ettei yksi ihminen voi hallita montaa alaa.

tekeekö spesifi lähetymistapa meistä tyhmiä luomaan uutta? poraudumme yhä kasvavalla tehokkuudella syvemmälle yksityiskohtiin ja systeemien monimutkaisuus kasvaa, mutta harvalla on näkemystä astua ulos kuviosta ja todeta, että nyt aloitetaan alusta uudella tavalla. mieleen tulee väkisinkin Cube-elokuva, jossa juuri tällä virkamies-asenteella oli vahingossa päässyt syntymään paholaismainen labyrintti, vaikkei kukaan sitä oikeasti ollut tilannut tai suunnitellut, mutta kukaan ei nähnyt kokonaisuuta.

Taannoin muuttolaatikoita pakatessani ja raahatessani huomasin, kuinka helppoa on tehostaa omaa tekemistään ja saada aikaan tehokkaita rutiineja työn suorittamiseen. miksi näin ei tunnu olevan tietotyön suhteen?

jotain havaintoja tietotyön tehostamisesta (näitä pitäis kartoittaa lisää)
-ajankäytön sirpaloitumisen estäminen
-omien työtapojen kartoittaminen, missä mielentilassa/paikassa on tehokkaimmillaan/luovimmillaan
-tekemisestä oppiminen, projektin purku jälkeenpäin, lessons learned
-oman ajan (joka on tiedon ohella tärkein luonnonvara) suojeleminen mustasukkaisesti
-uusien ärsykkeiden tarjoaminen itselle
-työpaikoilla jatkuva uuden osaamisen/kokemusten virta uusien ihmisten/työpaikan vaihtojen kautta
-pysytään oppimiskäyrän jyrkällä osalla, ei päästetä tilannetta tasaantumaan
-lainaaminen rules, kaikkea ei tarvi keksiä itse!

Taylorin tapauksessa idea oli jakaa työ niin pieniin osiin, että ne voitiin opettaa aivan tavalliselle tallaajalle. työt jotka aikaisemmin olivat olleet vain ammattitaitoisten mestareiden tehtävissä, voitiin hajoittaa osiin ja tehdä vähemmän osaavalla porukalla. tämä mahdollsiti myös monimutkaisemmat systeemit.
nykyään tietotyö (suunnittelu ym) jaetaan toki osiin, mutta nämä osaset jäävät silti alan erikoisasiantuntijoiden tehtäviksi. eli tietotyön standardointi ei ole vielä edennyt sille asteelle, että töitä voisi jakaa kelle tahansa. mutta koko ajan mennään siihen suuntaan. esim. elektroniikassa modulaarisuus ja standardointi etenee, suunnittelutyö helpottuu ja automatisoituu.