schelling

käytännön esimerkki schellingin pisteestä, eli pakkoko sinne kauppakeskukseen oli ängetä klo 13 lauantaina ja kirota että kaikki espoolaiset, jotka olivat kanssa karauttaneet sinne tila-autoillaan. kunnes tajusin, että ne kaikki olivat ajautuneet sinne samalla tavoin kuin itsekin, arjen toimien lomassa. harva sinne varmaan ehdoin tahdoin haluaa, kiertelemään parkkitaloon vartiksi etsimään sitä viimeistä vapaana olevaa parkkipaikkaa.

nuoressa vara parempi?

tuli kuunneltua j ollilan esitys elkomissa keskiviikkona. ei mitään hiuksianostattavaa, mutta yksi asia jäi mieleen, mitä en ehkä ennen ole kuullut mainittavan. JO kertoi firman keski-iän olleen joskus 80-lukujen taitteessa 28v, minkä takia osittain kai nokian myyntimiehiä kutsuttiinkiin nimellä "nokia boys". nykyisin keski-ikä on kuulemma 34, mistä kilpailijat ovat kuulemma erittäin huolissaan (heillä ilmeisesti on hieman yläpainoitteisempi ikäpyramidi).

miksi tälle asialle laitettiin painoa? on se uusien ihmisten mukanaan tuoma uudistuminen? Ollila mainitsi, että nuoret eivät näe riskejä samalla tavalla kuin vanhemmat ja lähtevät yrittämään mahdottomiakin asioita.

erppi 2

ehkä tää menee jo liian pitkälle, mutta kävi mielessä, kun olin hukannut tunnin yrittäen säästää muutaman euron ruuvipussin hinnassa. liittyen tavallaan taannoiseen ajatukseen erpistä.
jos osaisi laittaa hinnan omalle ajalleen, voisi tämmöisissä tilanteissä arvioida maksaako vaivaa lähteä seikkailemaan alennuksen perässä. kuulostaa ehkä insinöörimäiseltä ja kontrollifiikiltä. mutta monet tekevät tätä jo työssään, koska siellä on yksinkertaisempaa määrittää oman työajan hinta. tosin ei välttämättä ollenkaan helppoa ole laskea, mitäuhrattu työtunti tuottaa joskus kymmenen vuoden päästä.