spoken

ytv on julkaissut palvelun, josta voi saada pysäkkiaikataulut puhuttuna. ensi alkuun kuulostaa hyvältä. testisoitto. aikaa kului 4min ja maksoi noin 0,4€+pvm. oikea aikataulu sieltä tuli, mutta ääntämisen kanssa saa olla aika tarkkana ja tämä puhelu kuitenkin tehtiin hiljaisissa kotioloissa, ei esim taksijonossa klo 03.
en oo ihan varma tämän käyttökelpoisuudesta mobiilinettiin verrattuna.

tekijänoikeuksista

disclaimer: juhannus on alkanut..

en ole suuri teoston fani, vaikkakin toki tunnustan artistien oikeuden reiluun korvaukseen hengentuotteidensa käytöstä. tuumin, toimisiko rinnalla tai korvaavana systeemi, jossa musiikinkuuntelijat lahjoittaisivat fyrkkaa suoraan taiteilijoille ilman välikäsiä. tällöin ei korvausta myöskään tarvisi kohdistaa suoraan tietyn biisin kuunteluun/tai levyn omistamiseen. jos musan voisi imuttaa verkosta ja maksaa omantunnon mukaan? mitä, eikö toimisi? itse olisin ainakin valmis maksamaan luokkaa 50-100e vuodessa artisteille kuten dave, joka paraikaa soi sterkoissa. ihan vaan siitä, että hän tehnyt semmoista musaa kuin 'pieni hento ote'.

window to the metaverse

aa, nyt vasta tajusin mitä ideaa noksun esittelemissä augment reality jutuissa kännyn näytöllä. niissä ei ole immersiota keinotodllisuuteen, vaan keinotodelisuuteen ainoastaan 'kurkistetaan' ikkunan/peilin kautta. näppärää.

--

it took me this long to figure out the clue in the nokias mobile augmented reality concept. it doesn't matter even if you don't get immersed to the virtual world. the tiny screen of the mobile phone works as a window through which you peek to the other world. cute.

'chemical' warfare

firmat kuten scentair luovat uutta designaamalla haju/tuoksumaailmoja esim. kauppoihin. myynninedistämistä. aivan uskottavaa, ostin taannoin laadukkaan suomalaisen puukon, jonka pakkaus tuoksui voimakkaasti tervalta, se vaikutti kyllä ostopäätökseen, niin omituista kuin se onkin.
toisaalta, naturessa julkaistiin jo joitakin vuosia sitten juttu, että naiset valitsisivat partnerinsa osittain myös hajun perusteella, nimittäin hajun jonka yhdistävät omaan isäänsä. ilmiöllä on kai jotensakin geneettinen tausta.
tästä ei voi päätellä muuta kuin, että axe-mainokset ovat pientä verrattuna siihen kemialliseen sotaan jota tullaan käymään yökerhoissa ja muuallakin tulevaisuudessa. oikeasti räätälöityjä tuoksuja joka tarkoitukseen.
-----

portable screen

kuten firman (www.myvu.com) kotisivuilla sanotaan, 'sweetest oxymoron - portable big-screen'. nyt kyseisten lasien universal (ei ipod-spesific) -version julkaisusta alkaa tihkua lupauksia, jokohan kohta.. niitähän onkin tullut odotettua jo varmaan toista vuotta. mikä siinä on että tämmöisten asioiden läpilyönti kestää? onko kyseinen tuote susi? ei ainakaan harvojen saatavilla olevien arvosteluiden tai käyttäjäkokemusten perusteella. onko todella niin, että ensin kauppojen ja median täytyy kehittää asiasta hirveä hype ennekuin jengi on pakotettu ostamaan niitä.

----

short-term memory

wikipedian mukaan ihminen voi säilytttää lyhytkestoisessa muistissaan 4-7 asiaa/sanaa 20s ajan. otetaan keskimääräinen keskustelu/väittely henkilön kanssa, toinen puhuu pitkiä aikoja putkeen ja sulle tulee mieleen asioita, joita puskurin toisesta päästä unohdat ennenkuin ehdit/saat mahdollisuuden pukea sanoiksi. tässä olisi tehostamisen paikka. pitäisi olla wintoosan tyyliin clipboard/leikepöytä johon voisi heittää ajatuksia odottamaan. harrypotterissa dumbledorella taisi olla 'ajatusseula' joka ajoi samaa asiaa.
tämä mahdollistaisi paljon monimutkaisemmat ajatusrakennelmat ja analogiat.
---
according to wikipedia, a person can store 4-7 things/words in his short-term memory for 20 seconds. take a normal conversation/argument with a person, who talks a long time and you get new ideas and at the same time, you forget older ideas which you haven't had the chance to say outloud. there is an opportunity to make things more productive here. there should be a windows-like clipboard where you could store these ideas until needed. in harrypotter dumbledore had this pensieve, which acted as such.

this would enable analogies much further apart.

skaaloista

joskus ihmetyttää kaverit, jotka yrittää puhua itsensä maksamasta parin euron bussilippua, vaikka päällä on satojen eurojen vaatteet. tai miljoonia tienaavat dirikat, jotka salakuljettelee pukuja maasta toiseen. no kysymys on tietysti valinnoista ja priorisoinnista, mihin rahansa käyttää.

--
sometimes I wonder how is it possible that a guy tries to talk himself out of paying a 2 euro bus ticket while wearing clothes worth of several hundred euros. or a ceo who smuggles suits from one country to another while receiving hefty salaries. of course, it's a question of choices and priorities.

instant payback

olisko mahdollista, että jengi vois anonyymisti palkita kanssaihmisiään jotka tekevät jotain pyyteetöntä yhteiseksi hyväksi? esim. joku siivoaa roskia kadulta roskikseen tai nostaa naulaisen laudan pois ajoradalta. jos tässä tapauksen todistajat voisivat jotenkin kohdentaa pienen euron tai parin lahjoituksen kyseisen enkilön tilille, paypal-tyyliin.
siinä olis hyväntekeväisyyttä mun makuun. hyvä työ palkittaisiin.

what a waste

suuruusluokkia, jos 1milj ihmistä odottaa päivittäin 10 min bussia, menetetään tässä 10000 ihmisen työpanos vuodessa. eihän sitä aikaa olisi pakko valjastaa kansantuotteen kasvattamiseen mutta oisi sen fiksummin käyttää kuin seistä autojen pakokaasuissa eteensä tuijottaen.
--
talking about scales. if 1 million people spend 10 minutes every day waiting for the bus, it means we /the society loses the work effort of 10000 people per year. i don't mean that we should harness all that time to enhance the GDP but still we could use it more usefully than staring ahead in exhaust fumes.

know thyself

omien työtapojen kartoittaminen ja niistä oppiminen on tärkeintä työtä mitä henkilö voi tehdä nykyisessä tietoteollisuudessa(IMHO). pitää huomata mikä pitää oman koneiston käynnissä ja luomisvoimaisena. taylor tehosti aikoinaan suorittavaa työtä jakamalla sen pieniin osakokonaisuuksiin. en tiedä toimiiko sama tieto/luovassa työssä, mutta jotain on yritettävä. taylorilainen osakokonaisuuksiin jakaminen ehkä sotii ajattelutyössä tärkeää kokonaiskuvan saamista vastaan, vai sotiiko? kokonaiskuva, kompromissit ja linkit pitäisi tarjota asianomaiselle ymmärrettävässä muodossa siten, että hän pystyisi hallitsemaan aina vain monimutkaistuvia systeemejä. vai onko juju rajapintojen luomisessa siten, että jokainen hoitaa oman tonttinsa. ollaanko nyt tietotyössä samassa vaiheessa kuin käsityöläiset olivat ennen tayloria. jokainen on kehittänyt omat kikkansa ja saltieteensä, joilla homma saadaan hoidettua, mutta ei ole mitään yleisesti tiedossa olevaa koodistoa, jota noudattamalla mistä tahansa porukasta saataisiin puristettua maksimisuorituskyky luovassa työssä. ei ole yhteistä paradigmaa, jolla työn tehokkuus saataisiin uudelle tasolle.