know thyself

omien työtapojen kartoittaminen ja niistä oppiminen on tärkeintä työtä mitä henkilö voi tehdä nykyisessä tietoteollisuudessa(IMHO). pitää huomata mikä pitää oman koneiston käynnissä ja luomisvoimaisena. taylor tehosti aikoinaan suorittavaa työtä jakamalla sen pieniin osakokonaisuuksiin. en tiedä toimiiko sama tieto/luovassa työssä, mutta jotain on yritettävä. taylorilainen osakokonaisuuksiin jakaminen ehkä sotii ajattelutyössä tärkeää kokonaiskuvan saamista vastaan, vai sotiiko? kokonaiskuva, kompromissit ja linkit pitäisi tarjota asianomaiselle ymmärrettävässä muodossa siten, että hän pystyisi hallitsemaan aina vain monimutkaistuvia systeemejä. vai onko juju rajapintojen luomisessa siten, että jokainen hoitaa oman tonttinsa. ollaanko nyt tietotyössä samassa vaiheessa kuin käsityöläiset olivat ennen tayloria. jokainen on kehittänyt omat kikkansa ja saltieteensä, joilla homma saadaan hoidettua, mutta ei ole mitään yleisesti tiedossa olevaa koodistoa, jota noudattamalla mistä tahansa porukasta saataisiin puristettua maksimisuorituskyky luovassa työssä. ei ole yhteistä paradigmaa, jolla työn tehokkuus saataisiin uudelle tasolle.