rush

FST:ltä loppui juuri erikoinen dokumentti pohjoismaisesta kännykkäihmeestä. koko jutussa ei taidetta sanallakaan mainita nokiaa. myöskin siinä todettiin, että pohjola on menettänyt erikoisasemansa kännykkäteoolisuuden tiennäyttäjänä. aha. tarinaan sisältyi tyypilline insinööri-sankaritarina, kun gsm-standardeista taisteltiin eurooppalaisten toimijoiden kesken '86-87. kuinka viimeiset työt tehtiin yötä myöten ja autossa matkalla kokoukseen.
miksi se aina pitää olla näin? eikö mitään koskaan saada ajoissa? ja aina on näitä tarinoita uhrautumisesta ja venymisestä?