Oppimishorisontti

feedback tai takaisinkytkentä suomeksi on oleellinen osa oppimista. Esim: kosken tulikuumaa levyä=>ai se polttaa=>en koske toiste. Muutaman kokeilun jälkeen useimmat meitä oppivat tämän. Jos palaute sen sijaan tulee pitkän ajan kuluttua, ei oppi mene perille. Perustuuko poliittisen järjestelmän muuttumattomuus osittain tälle, jengi unohtaa, mitä edustajat ovat aikaisemmin tössineet ja äänestävät samat tumpelot sinne joka kerta. Myös teollisessa tuotannossa ja tuotekehityksessä tehdään paljon ratkaisuita, joiden seuraukset näkyvät vasta vuosien kuluttua. Kuka silloin enää muistaa, niin että tähän jouduttiin, koska silloin tehtiin sitä ja tätä...

------
Learning horizon: feedback is an important part of the learning process. For example: I touch a redhot plate=>it hurts=> I don't do it again. After a couple of trials people usually learn this. But whatif it takes several years for the feedback to materialize? It makes you wonder whether this is the reason things don't change in the political arena. People tend to forget all the mishaps the politicians do and vote for the same characters every time.
Feedback and learning are also important in industrial production and r&d. There are a lot of decisions made after which you have to wait several years that you see the consequences. Then it is easy to forget the real reasons, why the decisions were made.

Instant playback

Ja sitten mieliaiheeseeni eli virtuaalitodellisuuteen. Näet kaupungilla liikkuessasi mielenkiintoisen henkilön ja mietit, mikähän hänenkin tarinansa on. Mitä jos voisit on-the-fly katsoa kännykässä/videolaseissasi hänen itsensä laatiman kollaasin/synopsiksen, joka vastaisi kysymykseen.

Tai näet jonkun nukkuvan metroasemalla ja mietit, onkohan kaikki ok vai pitäiskö huolestua. Mitä jos voisit on-the-spot pikakelata taaksepäin esim. ympäröivien valvontakameroiden kuvia tarkistaaksesi, mitä aikaisemmin oli tapahtunut. Oliko henkilö mahdollisti kaatunut ja pökertynyt.
Vähän niinkuin ajansiirto digibokseissa. 5-10 vuoden päästä emme tajua, miten tulimme ennen ilman sitä toimeen. (minä haluaisin joskus pikakelata omia jälkiäni taaksepäin nähdäkseni, mihin jätin avaimet etc.).

-----
Back to virtual reality, my favourite subject. You see an interesting person in the city centre and are wondering what is his/her story. Whatif you could there on-the-fly check a synopsis (via mobile phone/video glasses) made by her to answer that question.

Or you see someone sleeping in the metro station and are wondering if he is ok or fainted or something. Whatif you could check the surveillance camera videos right there on the spot to see whether something nasty has happened to him.
It's similar to the time shift functionality in the digital recording apparatus. in 5 to 10 years we can't comprehend how we survived without those in the past. (I could use that kind of a fast rewind sometimes to find out where I left my keys etc.).

Lonely rider

Aamulla bussipysäkillä laskeskelin, että 10min aikana ohi ajoi 6 (kuusi) autoa, joissa oli vähintään kaksi matkustajaa. Takseja ei lasketa. Huomioiden vilkkaan liikennevirran, tämä vastasi noin yhtä prosenttia. Eihän tässä ole mitään järkeä, tuollainen pitäis kieltää lailla.

Joku kimppakyytialoite pitäis saada aikaan, vaikkakin myönnänkin, että siinä on paljon käytännön ongelmia.
LISÄYS/070429:
viikonlopun pressossa oli juttua, että jossain jenkkikaupungissa on käytössä kimppakyytikaistat, joilla saa ajaa, jos autossa on yli 1 matkustaja. Näillä kaistoilla ei myöskään tarvi maksaa siltatulleja. Asiaa. Tämä oli synnyttänyt kimppakyytitoiminann, jossa autoilijat hakivat tietyiltä pysäkeiltä kuljetettavia, jotta itse välttyivät maksuilta ja säästivät ajassa käyttäen nopeampaa kaistaa. Todella asiallista.

-------

Quick statistics recorded while waiting for a bus in the morning: only 1% of the cars had more than one passenger. Totally insane, there should be a law to forbid that (although I acknowledge all the impracticalities involved in a solution of that kind.

Write it down, now!

Niinkuin blogin nimikin sanoo, nää jutut kannattaa kirjoittaa talteen heti tuoreeltaan, ja se on tän palstan päätarkoitusperä. Tääkin tarina unohtui ensi yrityksellä, mutta onneksi keksin saman jutun uudestaan myöhemmin. Aina ei valitettavasti käy niin. Siksipä on tärkeää pitää muistikirja tai kommukka aina saapuvilla (uusi kommukka muuten rulettaa!kävin koejamassa).
mikähän olisi kansantaloudellinen merkitys, jos ihmiset kirjoittaisivat kaikki ideat, hyvät ja huonot, brainwriting/tajunnanvirtatyyliin ylös. Kaikki ohikulkevat päättömät jutut, mitä mielessä vilahtaa kun tuijottaa bussin ikkunaa. No sitähän monet blogit pitävätkin sisällään, ja ovat korvaamattomia siinä ominaisuudessa. (kuin raaka-ainetta perinteisessä tuotantotaloudessa, jossa muovataan lähtömateriaaleista hyödyllisiä ja hyödyttömiäkin kapineita).

Nytpä tuli tämäkin korvaamattoman arvokas ajatelma ikuistettua.


--
As it is said in the name of this blog, it is imperative to write down new ideas when they're still fresh. I already forgot this post once, fortunately had the same good(?) idea twice. Keep those notebooks and/or communicators ready.

Puhelimessa

Koin bon voayge-tunteen kun joku kaupungilla vastasi kännykkäänsä 'Pasi puhelimessa'. Kuka enää sanoo noin, 'puhelimessa'? Muistan elävästi miten pienenä tuli vastattua samalla tavalla vanhempien lankapuhelimeen. Mihin tämä tapa on kadonnut?

Nykyään sanotaan vain 'Terve' kun nähdään kuka soittaa, tai oma nimi, jos on tuntematon numero. Tai sitten aletaan vain suoraan puhumaan. Muutaman vuoden kuluttua keskustelun alusta poistuvat gps:n myötä myös pakolliset kättelyt eli 'oon bussissa/kokouksessa/kaupassa..'

Kirjahylly?

IL uutisoi 21.4. vihatuimpia ministereitä. edellisestä kulttuuriministeristä oli nimetön asiantuntija heittänyt arvion: "kouluja käymätön sivistymätön missi jolla ei ole edes kirjahyllyä". Voi, jos sivitys olisikin hankittavissa Askosta tai Iskusta. Oon luopunut kirjahyllystä, ja miksi? Kuinka moneen kirjaan palaat sen kerran luettuasi? Jos keittokirjoja ei lasketa, niin aika harvoihin. Siksipä en oikein näe pointtia pitää kirjoja pölyttymässä parhaalla paikalla olohuoneessa. Paitsi että antavat tietysti intellikentin kuvan, varsinkin jos selkämysten joukossa on pakolliset hemingwayt ja utriot. Aa, mutta tilanne onkin eri jos kirjahyllyssä ei säilytetä luettuja kirjoja vaan lukemista odottavia.

---
There was a story in a Finnish tabloid (IL, 21st April) about an uncultured finnish culture minister who even didn't own a bookshelf(this was an opinion of a reader). If it were so easy to become cultured by buying a bookshelf. I don't find any reason to store books in a shelf once you have read them. It's very rare (at least for me) to start reading a book for a second time (not counting cook books). So there is no point keep the books in the best place in your living room gathering dust. Unless you want give a intelligent impression of yourself. The situation is different if you store unread books in your bookshelf.

Smile! It's not 'just work'.

oon huomannut, että t&k työssä on tärkeää ylläpitää positiivista virettä. edistysaskeleet saattavat olla pieniä tai huomaamattomia. ja loppujen lopuksi, juuri ne pitävät koneen käynnissä. niinpä olenkin joskus pitänyt kirjaa hetkistä/päivistä jolloin olen erityisen tyytyväinen työhöni/saavutuksini. huomasin, että jos edellisestä merkinnästä oli pitkä aika, tämä alkoi vaikuttaa mielialaan ja työtehokkuuteen. luovan työn tekeminen on kiikkerää puuhaa ja yllättävät asiat saattavat vaikuttaa. Mulla merkinnän triggauskynnys oli sellainen että merkintöjä oli keskimäärin kerran 3-4 viikossa. Kuulostaa vähältä, mutta sekin riittää.
----
been thinkin that it is really important to maintain a positive attitude when working in r&d. progress can be gradual and slow. and in the end of the day, progress is exactly what keeps the good ole engine going. so i've been keeping score of days/moments when i've been extraordinarily happy with my job. i found out, that a too long time since last marking led to negative feelings and decreased work efficiency. creative work is tricky business and suprising things influence on it. i had set the triggering level for the marking in such way that a new marking emerged in 3-4weeks on average. sounds not very often but that does the job.

Sudokua

Sudokun ratkaisemisessa on paljon samaa ajanhallinnan kannalta kuin tietotyössä/luovassa työssä. Sudokussa täytyy ajatukset pitää kasassa, jotta kuva ratkaisun etenemisestä säilyy. Keskeytys hajoittaa kuvan ja täytyy aloittaa alusta. Samalla tavoin luovassa työssä monesti työhön ryhtyminen saattaa kestää paljon kauemmin kuin itse ratkaisun löytäminen. Kukas kiinalainen mestarimaalari se nyt olikaan, joka sanoi maalauksen tekemisen kestäneen "30vuotta ja 5 minuuttia".

Havahduin tähän itse kun tein kaksi viikkoa putkeen yhden projektin kanssa töitä, ilman muista työtehtävistä aiheutuvia häiriöitä. Itsestä, ja työtovereista, kyseinen aika vaikutti huomattavasti pidemmältä. Kaksi viikkoa voi tuntua pitkältä ajalta jos tavallisuudesta poiketen tekee yhtä asiaa, eikä pompi asiasta toiseen.

jos on liikaa yhtäaikaisia projekteja saattaa aika mennä paikallaan pyörimiseen.

-----

Time management in solving sudoku has similarities with time management in information/creative work. You have to hold your thoughts together when solving sudoku in order to keep the picture of the solution clear in your mind. Any interruption breaks the picture and you have to start from the beginning. Also in creative work, the startup of work may take longer than the actual work itself. Which Chinese painter was it, who said it took "30 years and 5 minutes" to paint a picture.

I started to realize this when I worked for two weeks on a single project, without any distractions from other duties. Those two weeks felt to me, and also to my colleagues, much longer. Two weeks is a long time if you acceptionally don't jump between a dozen of projects.

Leivästä ja sen mausta

Mistä johtuu, että uudet leipämerkit maistuvat aina niin hyviltä, mutta jonkin ajan oltuaan myynnissä tuntuisi kuin niiden laatu heikkenisi? Onko se vaan, että itse kyllästyy kyseisen leivän makuun? Vai piteneekö vanhenevan tuotteen kiertoaika, ja leivät seisovat kaupan hyllyissä kauemman kittaantumassa? Vai joutuvatko vanhenevat tuotteet jollekin iänikuiselle leanmean-tehokuurille, joka riisuu tuotteista juuri ne piirteet jotka alunperin tekevät ne hyviksi? Vai siirtyvätkö tuotteen kehittäneet tyypit uusien haasteiden kimppuun jättäen kypsyvän tuotteen joidenkin muiden harteille(jotka eivät ehkä tajua kaikkia nyansseja)? Vai onko se vain leipätehtaan kikka vihjata kuluttajalle, että nyt olisi aika siirtyä kokeilemaan meidän uutukaista tuotetta (kuten f_king M$ taas tekee xp:n kanssa tän päivän uutisten mukaan). Dunno.

---
Why is so that everytime there is a new bread brand in the shop, it usually tastes very nice. But after a while, the same brand starts to taste very neutral and not so special. Is it because I get bored to the same ole taste or is it the circulation times which are getting longer when the product gets older? Or is the culprit some lean-mean-activity which starts when the production of a product matures? Or maybe the experts who developed the new product move on to new challenges and leave the maturing product to other people who don't understand all the fine details. Or then it is only the marketing people trying to hint that now it is the time to try the newer product (like f_king M$ is again doing with xp). Dunno.

Tieto lisää..

Moni on varmaan törmännyt tilanteeseen, että kun kehitetään uutta, asia senkuin rönsyilee ja monimutkaistuu. puolen vuoden päästä tuntuu, ettei mikään ole muuttunut/parantunut vaan ongelmat ovat sen kuin lisääntyneet. vaikka itse asiassa moni asia onkin ratkennut mutta tietämyksen lisääntyessä on opittu kaivamaan uusia, vaikeampia ongelmia. hommaa aloitettaessa kaikki oli ruusuista ja edessä näkyi ainoastaan suuria lupauksia ja mahdollisuuksia.
mielenkiintoinen kysymys on, missä vaiheessa rönsyily saadaan suppenemaan. ja missä vaiheesa osataan sanoa, tämä on riittävän hyvä, tai että aika ei vielä ole kypsä tälle. huom ei koskaan pidä sanoa, ettei koskaan. liian usein kuulee sanottavan, kokeilimme tuon jo kymmenen vuotta sitten, ei toimi.
----
you know this familiar situation when developing new stuff, things start to get more complicated. after half a year it seems that nothing has improved but the situation actually looks more like a mess than when started. although actually many problems have been solved but the increased knowledge has brought up many new problems. when the project was started, it looked very straightforward and promising. an interesting question is, at which point we are able to stop wandering. and say that 'this is good enough' or that 'time is not ready for this'. and remember, never say never. too often we hear someone saying ' we tried that 10 years ago, doesn't work'.

Suunnistus

Mieti suunnistuskisoja, joissa metsässä osa porukasta on ilman karttaa ja kompanssia ja joillakin kartta ja rastien paikat vaihtuvat tasaisin väliajoin. Kartta on roadmäpit ja tulevaisuudesta ja nykyisyydestä saatava tieto. Kompanssi antaa suunnan eli se on strategia, se ei välttämättä vie perille, mutta antaa jonkin muuttumattoman suunnan, johon tukeutua. Hyvä suunnistaja katsoo karttaa juostessaan, ei lue sitä kohdalta jossa jo on, vaan sieltä minne on menossa, ennakoi tulevaa. hän luo mieleensä kuvan, mitä seuraavan mutkan tai mäen jälkeen on odotettavissa. ja varmistaa luomaansa kuvaa havainnoilla ympäristöstään.
jotta tämä onnistuisi, hänen on osattava lukea karttaa ja tiedettävä millä kohtaa sijaitsee kartalla. helpossa maastossa kiintopisteen voi laittaa kauas, vaikeakulkuisessa maastossa pitää edetä pienin askelin.
suunnistajana et voi myöskään juosta suoraan maaliin, vaan kaikki rastit on kierrettävä.

mitä jos eksyt? voit tietysti lähteä seuraamaan jotakuta toista mutta hän saattaa olla yhtä pihalla kuin sinäkin, tai menossa eri rastille.

yritystoiminta on suunnistukseen verrattuna siinä mielessä hassua toimintaa, että voit itse asettaa rastien paikat ja piirtää kartan ja kalibroida kompanssin. maali on kuitenkin kaikille sama: kannattava liiketoiminta.

Spare time

Kaikki joutuvat päivittäin odottelemaan jotain, mitään tekemättömänänä. Kaupan jonossa, hississä,.. mitä jos näinä hetkinä ihminen voisi vaivattomasti tehdä jotain yleishyödyllistä tai jopa palkallistakin online-duunia. Kohta ihmisillä on käytössä internet missä tahansa liikkuessaan ja kun vielä odotellaan hetki, käyttöliittymä tähän nettiin on intuitiivinen ja helppo käyttää. Tällöin avautuu markkinat yrityksille, jotka voivat tarjota netin yli hetkellistä työtä sitä tarvitseville. Työn kesto voi olla vain muutamia minuutteja ruokajonossa tai pidempiä aikoja esim ruuhkabussissa. Maksu onnistuisi esim paypal-tyyppisen järjestelmän kautta. Minkätyyppistä työtä se voisi olla? Riippuen henkilön koulutuksesta, mutta esim. oikolukua, galluppeja, brainstormausta... ehkä jotain paikkasidonnaista kuten sää- tai liikennetilanteita tietystä lokaatiosta.
-------
Everybody has to wait something everyday, doing nothing. Standing in the queue, in the elevator.. whatif at these moments a person could do something useful, or even payd online-job? Soon people will have internet on-the-go, and after a while, also a easy and intuitive interface to that. This opens markets to comapnies offering momentary and temporary online-jobs over internet. The duration of the job could range from a couple of minutes during queueing to longer times for example in the public transport. Payments could be transferred via system like paypal. What kind of job could it be? Depending on the education of the person, maybe proofreading, gallups, brainstorming..maybe providing some location-based information like local weather or traffic conditions.

menneisyydestä oppia

piti nimetä tää juttu 'oppimishorisontiksi, mutta se on toisen päivän tarina. nyt blogin input-bufferissa on aiheita 24 päiväksi..

mutta..on sanottu että voit ymmärtää tulevaisuutta vain niin kauaksi kuin ymmärrät menneisyyttä. ja toisaalta että jos tietty kehitysaskel tapahtui esim menneinä 10 vuotena, tulee vastaava edistys tapahtumaan tulevaisuudessa puolet nopeammin, eli seuraavan viiden vuoden aikana. paras kaivaa historian kirjat esiin, yhdellä Kondratievin syklilläkin pääsee vain vuoteen 2040:)

----
was about to name this story as 'learning horizon' but that's another story. input buffer of this blog already contains stuff for 24 days..
but..it is said that you only can understand the future as long as you understand the past. on the other hand, if some development took place during e.g. last 10 years, development of corresponding magnitude will take only 5 years now. so it's back to history lessons, one Kondratiev cycle gets us only to year 2040:)

tulevaisuudenkuva

Al Gore kertoi leffassaan kuinka oli jo 60-luvulla(?) kuullut ennusteet hiilidioksidin vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen.
Tämän jälkeen hän oli omien sanojensa mukaan vain seurannut ennustuksen toteutumista. Näin tulevaisuuden ennustaminen tai ennakoiminen onkin helppoa, kun tietää mitä on tulossa ja etsii vain merkkejä heikoista signaaleista, jotka sopivat kuvaan. Tieteentekijät toimivat vähän samalla tavalla, heilläkin on yleensä mielessään kuva/teoria, jota pyrkivät vahvistamaan. Aa, tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että kuva/teoria on väärä.

---------
In his famous movie, Al Gore told how he was informed about CO2 influencing on global warming already in the sixties. After that he has according to this own words just been following the prophecy to come true.
This is actually the easy way to forecast the future. When you know what is coming, just follow the weak signals which fit into the theory/picture. Scientists work actually somehow in the same way, they also have in their mind a picture/theory, which they are trying to prove. Ah, this doesn't rule out the possibility that the theory is false.

tulevaisuuden teknologiat

Tekniikka&Taloudessa(29.3.07) referoidaan MIT:n technology review:n tulevaisuuden teknologioiden listaa.

ongelmana on, enkä väitä, että tällaiset listat olisi helppoja tehdä, että listatut asiat liikkuvat aivan eri abstraktiotasoilla. Jotkut ovat ratkaisuja hyvin spesifisiin ongelmiin, toiset taasen maailmojasyleileviä yleistyksiä. Jotkut ehdotukset ovat jo käytännössä toteutumassa (videot vertaisverkossa), ja toisten hyöty on kyseenalainen (aurinkoenergiaa kvanttipisteillä, lisää aurinkokennon hyötysuhdetta 30=>40%).

Biopuolen teknologioihin ei ole kompetenssia ottaa kantaa, mutta 'mobiilin laajennetun todellisuuden' potentiaalin sen sijaan allekirjoitan. Vanha kunnon virtuaalitodellisuus nostaa päätään uusissa vaatteissa ja entistä ehompana. Ei ole vielä oikein ottanut selvää hahmoa, mutta jonkilainen kombinaatio google earthiä, gps:ää, paikkatietojärjestelmiä, läsnä-älyä ja näppäriä käyttöliittymiä se voisi olla. Tässäkin mielessä täyttää 'tulevaisuuden teknologian' määritelmän, koska ei ole vielä täysin kristallisoitunut ja aiheuttaa jopa ristiriitaisia tunteita.