joskus taannoin kun tein tutkimushommia, huomasin hyödylliseksi kirjata ylös "hyvät päivät" eli hetket jolloin jokin homma onnistui tai muuten vaan oli hetken illuusio että homma on hansikkaassa. huomasin että tutkija (tai ainakin allekirjoittanut) elää tän tyyppisistä onnistumisista. niitä onnistumisen hetkiä ei tarvinnut tulla loppujen lopuksi kovin usein, jotta työinto säilyi. kerran kolmeen viikkoonkin riitti, kun tehtiin aika vaikeita asioita, joissa työnkuva oli pitkälti pään hakkaamista seinään läpimurron toivossa.
mutta kuivan kauden pitkittyessä huomasi että tekeminen meni väkinäisemmäksi ja mieliala hiipui.
tässä haastetta asiantuntijoiden esimiehille.
