Sunday, February 3, 2008

prediction and memory

jeff hawkins (mies palmin ja treon takana) kirjoittaa mainiossa kirjassaan "on intelligence" ihmisen (ja muidenkin eliöiden) kyvystä ennustaa tulevaisuutta. aisteilta tulevia signaaleja verrataan muistissa oleviin, menneisyydessä jo havaittuihin signaaleihin. jos signaalit ovat identtiset, tunnetaan syy-seuraussuhde vanhasta kokemuksesta (painan katkaisinta, valot syttyvät). jos oikein ymmärsin kirjan sanoman, aivojen aivokuori (neokorteksi) muodostaa ennustuksia lähitulevaisuuteen, mitä tulee tapahtumaan. mikäli havaittu todellisuus poikkeaa ennustetusta, syntyy ikään kuin hälytys, että jotain poikkeavaa on tapahtunut. havainto lähetetään ylöspäin aivokuoren hierarkiassa, josko sille löytyisi jokin selitys menneistä kokemuksista. jos päästään hierarkian huipulle sitä löytämättä, on kyseessä aidosti uusi asia/kokemus, josta muodostuu uusi opittu asia.
tämä kuvaus vastaa hyvin omakohtaista kokemusta miten aidosti uudet asiat säväyttävät, aiheuttavat hälytyksen.
hawkins kertoo vanhemmiten mielestään muistavansa uusia tapahtumia huonommin, ja arveli sen liittyvän tähän samaan asiaan. jos vanhempi ihminen pystyy tehokkaammin liittämään havaitsemansa asiat johonkin vanhoihin havaintoihin, hän myös harvemmin saa näitä aidosti uusista asioista aiheutuvia hälytyksiä.
---
jeff hawkins (man behind Palm and Treo) tells in his marvelleuous book "on intelligence" about humans' and (other living creatures') ability to predict future. signals coming from the senses are compared to signals (from earlier experience) stored to the memory. if the signals are identical, then the cause-and-effect-relation is known (i'll flip the switch, lights will turn on). if i got it right, the neocortex-part of the brain forms predictions to the future. if the observed deviates from the prediction, an alert is raised. the observation is sent upwards the neocorticcal hierarchy in search of an explanation. if the observation reaches the top of the hieararchy without any explanation, it has turned out to be a genuine new observation and a basic for learnign. this description fits very nicely to the personal feeling one gets when something genuinely new happens, it's kind of an alert.
hawkins tells that when he gets older he seems to be not so good anymore remembering new stuff. and that this would be because new stuff usually fits to some older pattern he has learnt (and does not raise an alarm).