Instant playback

Ja sitten mieliaiheeseeni eli virtuaalitodellisuuteen. Näet kaupungilla liikkuessasi mielenkiintoisen henkilön ja mietit, mikähän hänenkin tarinansa on. Mitä jos voisit on-the-fly katsoa kännykässä/videolaseissasi hänen itsensä laatiman kollaasin/synopsiksen, joka vastaisi kysymykseen.

Tai näet jonkun nukkuvan metroasemalla ja mietit, onkohan kaikki ok vai pitäiskö huolestua. Mitä jos voisit on-the-spot pikakelata taaksepäin esim. ympäröivien valvontakameroiden kuvia tarkistaaksesi, mitä aikaisemmin oli tapahtunut. Oliko henkilö mahdollisti kaatunut ja pökertynyt.
Vähän niinkuin ajansiirto digibokseissa. 5-10 vuoden päästä emme tajua, miten tulimme ennen ilman sitä toimeen. (minä haluaisin joskus pikakelata omia jälkiäni taaksepäin nähdäkseni, mihin jätin avaimet etc.).

-----
Back to virtual reality, my favourite subject. You see an interesting person in the city centre and are wondering what is his/her story. Whatif you could there on-the-fly check a synopsis (via mobile phone/video glasses) made by her to answer that question.

Or you see someone sleeping in the metro station and are wondering if he is ok or fainted or something. Whatif you could check the surveillance camera videos right there on the spot to see whether something nasty has happened to him.
It's similar to the time shift functionality in the digital recording apparatus. in 5 to 10 years we can't comprehend how we survived without those in the past. (I could use that kind of a fast rewind sometimes to find out where I left my keys etc.).

Lonely rider

Aamulla bussipysäkillä laskeskelin, että 10min aikana ohi ajoi 6 (kuusi) autoa, joissa oli vähintään kaksi matkustajaa. Takseja ei lasketa. Huomioiden vilkkaan liikennevirran, tämä vastasi noin yhtä prosenttia. Eihän tässä ole mitään järkeä, tuollainen pitäis kieltää lailla.

Joku kimppakyytialoite pitäis saada aikaan, vaikkakin myönnänkin, että siinä on paljon käytännön ongelmia.
LISÄYS/070429:
viikonlopun pressossa oli juttua, että jossain jenkkikaupungissa on käytössä kimppakyytikaistat, joilla saa ajaa, jos autossa on yli 1 matkustaja. Näillä kaistoilla ei myöskään tarvi maksaa siltatulleja. Asiaa. Tämä oli synnyttänyt kimppakyytitoiminann, jossa autoilijat hakivat tietyiltä pysäkeiltä kuljetettavia, jotta itse välttyivät maksuilta ja säästivät ajassa käyttäen nopeampaa kaistaa. Todella asiallista.

-------

Quick statistics recorded while waiting for a bus in the morning: only 1% of the cars had more than one passenger. Totally insane, there should be a law to forbid that (although I acknowledge all the impracticalities involved in a solution of that kind.

Write it down, now!

Niinkuin blogin nimikin sanoo, nää jutut kannattaa kirjoittaa talteen heti tuoreeltaan, ja se on tän palstan päätarkoitusperä. Tääkin tarina unohtui ensi yrityksellä, mutta onneksi keksin saman jutun uudestaan myöhemmin. Aina ei valitettavasti käy niin. Siksipä on tärkeää pitää muistikirja tai kommukka aina saapuvilla (uusi kommukka muuten rulettaa!kävin koejamassa).
mikähän olisi kansantaloudellinen merkitys, jos ihmiset kirjoittaisivat kaikki ideat, hyvät ja huonot, brainwriting/tajunnanvirtatyyliin ylös. Kaikki ohikulkevat päättömät jutut, mitä mielessä vilahtaa kun tuijottaa bussin ikkunaa. No sitähän monet blogit pitävätkin sisällään, ja ovat korvaamattomia siinä ominaisuudessa. (kuin raaka-ainetta perinteisessä tuotantotaloudessa, jossa muovataan lähtömateriaaleista hyödyllisiä ja hyödyttömiäkin kapineita).

Nytpä tuli tämäkin korvaamattoman arvokas ajatelma ikuistettua.


--
As it is said in the name of this blog, it is imperative to write down new ideas when they're still fresh. I already forgot this post once, fortunately had the same good(?) idea twice. Keep those notebooks and/or communicators ready.

Puhelimessa

Koin bon voayge-tunteen kun joku kaupungilla vastasi kännykkäänsä 'Pasi puhelimessa'. Kuka enää sanoo noin, 'puhelimessa'? Muistan elävästi miten pienenä tuli vastattua samalla tavalla vanhempien lankapuhelimeen. Mihin tämä tapa on kadonnut?

Nykyään sanotaan vain 'Terve' kun nähdään kuka soittaa, tai oma nimi, jos on tuntematon numero. Tai sitten aletaan vain suoraan puhumaan. Muutaman vuoden kuluttua keskustelun alusta poistuvat gps:n myötä myös pakolliset kättelyt eli 'oon bussissa/kokouksessa/kaupassa..'

Kirjahylly?

IL uutisoi 21.4. vihatuimpia ministereitä. edellisestä kulttuuriministeristä oli nimetön asiantuntija heittänyt arvion: "kouluja käymätön sivistymätön missi jolla ei ole edes kirjahyllyä". Voi, jos sivitys olisikin hankittavissa Askosta tai Iskusta. Oon luopunut kirjahyllystä, ja miksi? Kuinka moneen kirjaan palaat sen kerran luettuasi? Jos keittokirjoja ei lasketa, niin aika harvoihin. Siksipä en oikein näe pointtia pitää kirjoja pölyttymässä parhaalla paikalla olohuoneessa. Paitsi että antavat tietysti intellikentin kuvan, varsinkin jos selkämysten joukossa on pakolliset hemingwayt ja utriot. Aa, mutta tilanne onkin eri jos kirjahyllyssä ei säilytetä luettuja kirjoja vaan lukemista odottavia.

---
There was a story in a Finnish tabloid (IL, 21st April) about an uncultured finnish culture minister who even didn't own a bookshelf(this was an opinion of a reader). If it were so easy to become cultured by buying a bookshelf. I don't find any reason to store books in a shelf once you have read them. It's very rare (at least for me) to start reading a book for a second time (not counting cook books). So there is no point keep the books in the best place in your living room gathering dust. Unless you want give a intelligent impression of yourself. The situation is different if you store unread books in your bookshelf.

Smile! It's not 'just work'.

oon huomannut, että t&k työssä on tärkeää ylläpitää positiivista virettä. edistysaskeleet saattavat olla pieniä tai huomaamattomia. ja loppujen lopuksi, juuri ne pitävät koneen käynnissä. niinpä olenkin joskus pitänyt kirjaa hetkistä/päivistä jolloin olen erityisen tyytyväinen työhöni/saavutuksini. huomasin, että jos edellisestä merkinnästä oli pitkä aika, tämä alkoi vaikuttaa mielialaan ja työtehokkuuteen. luovan työn tekeminen on kiikkerää puuhaa ja yllättävät asiat saattavat vaikuttaa. Mulla merkinnän triggauskynnys oli sellainen että merkintöjä oli keskimäärin kerran 3-4 viikossa. Kuulostaa vähältä, mutta sekin riittää.
----
been thinkin that it is really important to maintain a positive attitude when working in r&d. progress can be gradual and slow. and in the end of the day, progress is exactly what keeps the good ole engine going. so i've been keeping score of days/moments when i've been extraordinarily happy with my job. i found out, that a too long time since last marking led to negative feelings and decreased work efficiency. creative work is tricky business and suprising things influence on it. i had set the triggering level for the marking in such way that a new marking emerged in 3-4weeks on average. sounds not very often but that does the job.

Sudokua

Sudokun ratkaisemisessa on paljon samaa ajanhallinnan kannalta kuin tietotyössä/luovassa työssä. Sudokussa täytyy ajatukset pitää kasassa, jotta kuva ratkaisun etenemisestä säilyy. Keskeytys hajoittaa kuvan ja täytyy aloittaa alusta. Samalla tavoin luovassa työssä monesti työhön ryhtyminen saattaa kestää paljon kauemmin kuin itse ratkaisun löytäminen. Kukas kiinalainen mestarimaalari se nyt olikaan, joka sanoi maalauksen tekemisen kestäneen "30vuotta ja 5 minuuttia".

Havahduin tähän itse kun tein kaksi viikkoa putkeen yhden projektin kanssa töitä, ilman muista työtehtävistä aiheutuvia häiriöitä. Itsestä, ja työtovereista, kyseinen aika vaikutti huomattavasti pidemmältä. Kaksi viikkoa voi tuntua pitkältä ajalta jos tavallisuudesta poiketen tekee yhtä asiaa, eikä pompi asiasta toiseen.

jos on liikaa yhtäaikaisia projekteja saattaa aika mennä paikallaan pyörimiseen.

-----

Time management in solving sudoku has similarities with time management in information/creative work. You have to hold your thoughts together when solving sudoku in order to keep the picture of the solution clear in your mind. Any interruption breaks the picture and you have to start from the beginning. Also in creative work, the startup of work may take longer than the actual work itself. Which Chinese painter was it, who said it took "30 years and 5 minutes" to paint a picture.

I started to realize this when I worked for two weeks on a single project, without any distractions from other duties. Those two weeks felt to me, and also to my colleagues, much longer. Two weeks is a long time if you acceptionally don't jump between a dozen of projects.